Tositarina - Amityville

112 Ocean Avenue Amityvillessä, New Yorkissa, on osoite jonka tuntee hyvin moni ihminen. Osoite kuuluu yhdelle maailman tunnetuimmista taloista, jossa väitetysti kummittelee.

Talon pelottava tarina sai alkunsa vuonna 13.12.1974, kun Ronald Joseph DeFeo Jr. murhasi talossa koko perheensä kylmäverisesti. Ronald oli perheen vanhin poika ja murhien aikaan vain 23 vuotias. Muut perheen jäsenet olivat; isä Ronald DeFeo Sr. (44) ja äiti Louise (42), sekä 4 sisarusta; Dawn (18), Allison (13), Marc (12) ja John Matthew (9).
Ronald ilmestyi tuona iltana paikalliseen baariin, jossa hän pyysi ihmisiä auttamaan häntä, sillä hänen vanhempansa oli ammuttu. Baarista lähti joukko ihmisiä DeFeojen talolle, jossa selvisi että koko perhe oli murhattu sänkyihinsä. Aluksi ei tiedetty tapahtumien kulkua ja Ronald väitti poliisille että hän oli varma että paikallinen gansteri oli murhannut hänen perheensä.
Poliisin tutkittua asiaa ja kuulusteltuaan Ronaldia tarpeeksi, selvisi kuitenkin, että hän itse oli vastuussa teosta. Tapaus oli kummallinen, sillä kukaan naapureista ei kuullut laukauksia, joita ammuttiin kuitenkin talossa yhteensä 8 kappaletta. Hereillä olevat naapurit kuulivat kuitenkin murhien aikaan perheen koiran haukuntaa talosta. Tätä ei siis ole koskaan pystytty selittämään millään tavalla. Ronald tuomittiin useaan elinkautiseen ja vetoomuksista huolimatta, hän istuu edelleen tuomiotaan vankilassa. Vuosien varrella hän on väittänyt esimerkiski vanhimman siskonsa tehneen murhat, joko yksin tai useiden muiden henkilöiden avustuksella. Tätä ei kuitenkaan pidetä millään tavalla uskottavana. Talon tapahtumat vuosia murhien jälkeen ja varsinkin niistä inspiraationa toimineet teokset, kuten kirjat ja elokuvat, ovat jotkin vihjanneet että tapahtumien taustalla olisi ollut jokin ulkopuolinen ja paranormaali vaikuttaja. Uskottavampaa kuitenkin on, että Ronald murhasi perheensä todennäköisesti henkivakuutus-rahojen toivossa, rahoittaakseen huumeriippuvuuttaan.
DeFeojen tarina on julkaistu kirjana nimellä THE REAL AMITYVILLE HORROR: The True Story Behind The Brutal DeFeo Murders.

KUVA

13 kuukautta murhien jälkeen, George ja Kathleen Lutz ostivat talon ja muuttivat sinne kolmen lapsensa kanssa. He tosin asuivat talossa vain 28 päivää, sillä heidän mukaansa talon paranormaalit tapahtumat terrorisoivat heitä, jonka vuoksi asuminen siellä oli mahdotonta. Georgen ystävä tunsi talon historian, joten hän vaati sen siunausta tuntemansa papin toimesta. Pappi tuli siunaamaan talon, mutta kertoi jälkikäteen kuulleensa miehen äänen, joka käski hänen poistua. Pappi vieraili talossa toisen kerran, jonka jälkeen hän väitti sairastuneensa korkeaan kuumeeseen, sekä saaneen stigmoja muistuttavia rakkuloita käsiinsä.

Aluksi talossa ei näyttänyt olevan mitään outoa, mutta hetken siellä asuttuaan, alkoi koko perhe kokemaan erilaisia paranormaaleja ilmiöitä.
George alkoi heräillä aamuöisin tasan klo 3.15, joka oli täysin sama aika, jolloin talon edelliset asukkaat oli murhattu. Hän myös löysi talon kellarista punaiseksi maalatun salahuoneen, jonka lähelle perheen koira ei suostunut menemään. Koko perhe näki talossa punasilmäisiä demoneita useaan otteeseen. Perheen nuorin tytär kertoi uudesta mielikuvituskaverista, nimeltä Josie, jolla oli myös punaiset hehkuvat silmät ja eräänä aamuna George näki tuon demonisen olennon tytön huoneessa ollessaan talon ulkona. Hän juoksi sisään ja tytön huoneeseen, mutta paikalla oli vain tyttö, Missy, nukkumassa sängyssään. Tosin sängyn vieressä ollut keinutuoli keinui, aivan kuin siitä olisi juuri noussut joku. Lisäksi talosta kuului omituisia ääniä, sitä riivasivat kärpäset, vaikka oli talvi ja lisäksi perhe kertoi että heitä vahingoitettiin myös toistuvasti fyysisesti.

KUVA

Näiden, ja useiden muiden tapahtumien seurauksena perhe päätti itse siunata talon ja toivoi että he pääsisivät sen avulla eroon heitä riivanneista paranormaaleista ilmiöistä. Niinpä tammikuun 8 päivä, George ja Kathy kokeilivat ensimmäisen kerran itse siunausta, jolloin he kuulivat olohuoneessa äänen joka pyysi heitä lopettamaan. Tammikuun puolessa välissä he kokeilivat uudestaan, mutta yön tapahtumat ajoivat heidät ulos talosta lopullisesti.
Perhe ei ole suostunut puhuman tuon yön tapahtumista lainkaan. Perhe on kuvaillut tuota yötä liian pelottavaksi, että siitä voisi edes puhua. Tuona yönä koko Lutzin perhe muutti talosta Kathyn äidin luokse, eivätkä he koskaan palanneet takaisin. 

Lutzien kokemuksia Amityvillessä on kritisoitu laajasti ja monet uskovat koko tarinan olevan pelkkää huijausta. Perhe itse on kuitenkin pysynyt kannassaan ja vakuuttanut, että ovat kertoneet tapahtumista rehellisesti. Vuosien aikana tapahtumia on tutkittu useaan otteeseen ja tarinasta on tehty kasapäin kirjoja sekä elokuvia. Emme voi tietää onko Lutzin perheen kokemus talosta totta vai valhetta, mutta sen tiedämme että siitä on vuosien aikana saatu monta hyvää teosta aikaiseksi. Alla muutama linkki kirjoihin ja elokuviin, jos kiinnostaa tutustua aiheeseen enemmän.
The Amityville Horror elokuva (2005)
The Amityville Horror dokumentti 
The Amityville Horror kirja 
The Amityville Horror elokuva trilogia

Mitä sinä olet mieltä? Uskotko että talossa kummittelee tai tapahtuu jotakin yliluonnollista? Jatkamme mielellään keskustelua aiheesta kommenteissa.


- Onpa Outoa

P.S Huomenna julkaistaan osa 3 pelottavista tarinoista, luvassa on melkoinen kertomus hotellista, jossa tapahtuu jotain todella pelottavaa.


*teksti sisältää linkkejä tuotteisiin, joiden ostamisesta blogi saa pienen komission.

Pelottavat tarinat osa 2

Tämä on jatkoa viime viikolla aloitettuun juttusarjaan, jossa julkaisemme aina perjantaisin netin syövereistä löydettyjä pelottavia tarinoita. Jos sinulla on omia tarinoita tai haluat jonkin tietyn tarinan suomeksi käännettynä, laita meille sähköpostia: onpaouto@gmail.com
Viime viikon tarina löytyy TÄÄLTÄ.

Muisto lapsuudesta

 

Vuoden 2003 aikoihin muutimme perheeni kanssa metsäiselle alueelle, nimeltä Shohola.
Olin 10- tai 11-vuotias siihen aikaan.

Äitini oli saanut pakkomielteen ideasta asua hirsimökissä, ja meidän harmiksemme, hänen unelmansa kävi toteen. Talo ei ollut itsessään mitenkään huono, pientä muurahaisongelmaa lukuunottamatta siellä oli rauhallista. Itse tykkäsin enemmän asua näin, kuin aluella, jossa kyttäävät naapurit mittailivat nurmikkosi pituutta. Täällä oltiin todella luonnon keskellä.

Useimmat päivät vietimme ulkona tutkiskellen ympäristöä, käännellen kiviä, jahdaten sammakoita ja etsien eläinten jättämiä jälkiä. Meistä tuntui ihan uudisasukkailta, pyydystäessä rapuja joenuomista, sekä rakentaessa lauttoja joilla ajelehdimme laiskaa jokea pitkin.

Äiti antoi meille rajat siihen, kuinka pitkälle saimme kulkea, mutta emme koskaan kuunnelleet. Pyöräillessä niin pitkälle tietä pitkin kuin uskalsimme, ohitimme naapureiden taloja, joita hädin tuskin edes tunsimme. Yleensä pysyttelimme sisarusteni kanssa yhdessä, mutta joskus livahdin omille seikkailuilleni.

KUVA

Silloin löysin sen.
Sisko ei ensin uskonut minua. Autotie oli hyvin piilossa, sillä sitä reunustivat alhaalla roikkuvat puiden oksat ja tietä päällysti kuolleiden lehtien peitto.
Mutta siinä se oli ja se oli mysteeri.

Alitimme ruosteiset ketjut tien edessä ja ohitimme hajoavan auton, jonka pitkä ruohikko oli puoliksi piilottanut. Pitkän ajoien päässä meitä odotti hylätty talo.
Talossa oli useita kerroksia ja autotalli, mutta kaikki ovet olivat lukittuja. Ikkunat olivat laudoitettu umpeen, eikä sisään tai ulos ollut mitään näkyvää reittiä.

Jätimme polkupyörät ja kävelimme ympäri taloa, etsien vinkkejä edellisistä omistajista, tai tapaa kurkistaa talon sisään. Takakuisti oli niin laho, että veljeni rikkoi sinne johtavat portaat. Päätimme, että sisään meneminen ei ehkä olisi järkevää, sillä kuka tiesi miten huonossa kunnossa sisätilat olivat?

Tutkimme ympäristöä ja löysimme joitakin vanhoja leluja ja kummallisen homehtuneen nuken, jolla oli oudosti leikattu polkkatukka ja muita kummallisia tavaroita lehtien seasta. Siskoni etsi lisää tavaroita ja itse kuuntelin metsän ääniä. Puut natisivat.
Ääni oli tavallinen, tuulessa huojuvat puut natisivat ja vaikersivat, mutta jostain syystä tämä ääni kuulosti aavemaiselta.

KUVA

Oletko koskaan saanut pahan tunteen jostakin? Tuntenut outoa pelkoa jota et osaa selittää?
No, minusta paikka tuntui jotenkin kylmältä, joten otin pyöräni ja kutsuin sisaruksiani. Ensin veljeni haukkui minua nössöksi, mutta koska hänen mielestään paikassa ei ollut enää mitään tekemistä,  lähdimme kotiin päin.

Siskoni piti kummallisen nuken, jotta voisi näyttää sen äidilleni.
Äiti sanoi, että se näytti olevan peräisin 70-luvulta, mutta että se oli likainen ja että siskoni tulisi hankkiutua eroon siitä. Luonnollisesti isoveljeni päätti räjäyttää sen muutamien papattien avulla ja polttaa loput nukesta takassa.
Myöhemmin samana iltana, kysyin siskoltani, tunsiko hän siinä paikassa mitään outoa.
"Joo, minäkin tunsin että paikassa oli jotain vialla. Meidän ei varmaan kannata enää mennä sinne."
Makoilin sängyllä ja mietin sitä. Jokin niissä lukituissa ovissa ja laudoitetuissa ikkunoissa sai minut ihmettelemään että mitä siellä oli tapahtunut.

Ei mennyt kauan kun näin unta talosta. 

Piilotettu ajotie jatkui loputtomiin. 

Kuivat lehdet murskaantuivat kun työnsin pientä pyörääni niiden läpi. Jokin hajoavassa talossa veti minua puoleensa. Oliko kyse uteliaisuudesta, vai jostakin paljon synkemmästä, en osannut sanoa. 

Ainoa asia jonka tiesin, oli etten pystynyt pysähtymään, vaikka pelkäsin kuollakseni.
Talo oli nyt lähellä. Yritin nousta pyöräni selkään ja lähteä pois, enkä koskaan katsoa takaisin. 

Mutta jalkani eivät totelleet.

Aivan kuin ne olisi taiottu, kuin jokin olisi hypnotisoinut minut, joku joka halusi minut sinne.
Rikkinäinen auto tuntui tuijottavan minua kun kuljin ohi, sen ajovaloista kasvoi heinää.
Ja sitten olin ränsistyneen talon edessä. 
Etuovi oli auki.

Ikkunoissa ei ollut lautoja, eikä mikään estänyt minua menemästä sisään.

Huusin ääneen samalla kun pudotin pyöräni maahan ja kävelin sisään synkästä etuovesta.

Äitini sanoi, että minulla oli painajaisia.
En halunnut kertoa hänelle, että uneksin paikasta jonka löysimme, sillä se oli kaukana niistä rajoista, joiden sisällä hän oli käskenyt meidän pysyä.

Seuraavana päivänä päätin käydä siellä ja kohdata pelkoni. 

KUVA

Ajotie oli täysin samanlainen kuin unessani. Hermostuneena mietin, olisiko talon ovi auki, kun lähestyin sitä. Pujahdin ketjujen alta, jotka kalahtelivat onton kuuloisesti ja äänen kaiku seurasi minua kun jatkoin matkaa vastentahtoisesti.

Sydämmeni hakkasi lujempaa kun aloin olla lähellä. 

Tien vierellä vanha auto näytti irvistävän minulle, puskuri muistutti aivan hampaita. 

Sitten seisoin talon varjossa. 

Kädet täristen, jätin pyöräni ja katsoin ylös. 

Ovi oli kiinni. Ikkunat olivat vieläkin laudoitettu. Huokasin helpotuksesta.
Ylös katsellessa, huomasin ullakon ikkunan. 

Sen edessä ei ollut lautoja, vain pelkät verhot peitteenä. Verhojen välistä näkyi vain pimeää, en nähnyt mitään. Ikkunassa oli kuitenkin outo tahra. Se oli erivärinen kuin verhot.
Sitten se näytti liikkuvan ja verhot menivät kiinni. 

Pyöräilin kotiin tuultakin nopeammin sinä päivänä. 

Joskus mietin niitä verhoja ja sitä, oliko se vain mielikuvitustani. 

Ehkä se oli vain rotta, tuuli tai jokin muu uskottava selitys. 

Yritän selittää itselleni, että se olisi voinut olla mitä vain. 

Mikä vain muu, kuin käsi.

Alkuperäinen tarina TÄÄLTÄ.

- Onpa Outoa


P.S    NordicFeel tarjoaa nyt jopa 70 % alennuksia ystävänpäivän kunniaksi! Tilaamaan pääset TÄSTÄ. Linkin kautta tilaamalla blogi saa pienen komission ostoista.

Ouija lauta - totta vai huuhaata?

Ouija lauta, joka tunnetaan myös pelkästään nimellä Ouija, on väitetysti paranormaali peli tai kommunikoinnin väline, jota käytetään yhteydenottoon tuonpuoleisen kanssa.
Ouijan käyttö perustuu niin sanottuun automattiseen kirjoitukseen, jota on käytetty jopa yli tuhat vuotta henkien kanssa kommunikointiin. Ouijassa käytetään apuna lautaa, jonka päällä kuljetetaan osoitinta (planchette). Laudasta löytyy tavallisesti aakkoset, numerot nollasta yhdeksään, sekä erilaisia symboleita ja sanoja, kuten kyllä / ei. Pelatessa kysytään kysymyksiä, joihin henget uskomuksen mukaan vastaavat, käyttäen välineenä osoitinta ja laudan kirjaimia, sekä sanoja.

Ouija ja sen käyttö on esiintynyt useissa populaarikulttuurin teoksissa, kuten elokuvissa ja kirjoissa. Se on monesti iso osa monia kauhuelokuvia, vaikka itse elokuva ei aihetta käsittelisikään.
Mikä siis tekee Ouijasta niin pelottavan ja kiistellyn esineen, että siitä tehdään kirjoja, elokuvia ja dokumentteja ympäri maailman?

KUVA

Ouijan edeltäjä, Fuji, on mainittu jo vuonna 1100 kiinalaisissa kirjoituksissa, joissa mainitaan jonkinlaisen laudan käyttäminen, tapana olla yhteydessä henkimaailmaan.
Kiinassa kiellettiin tuon menetelmän käyttö vuoden 1600 tienoilla, mutta kirjoitukset aiheesta ovat säilyneet. Näissä kirjoituksissa mainitaan myös, että samanlaisia metodeja on käytetty ympäri maailmaa jopa vuosisatojen ajan.

Vuonna 1890 ilmestyi ensimmäinen lauta nimellä Ouija, joka kehiteltiin Yhdysvalloissa apukeinoksi meedioille ja spiritisteille kuolleiden kanssa kommunikoimiseen. Spiritismi kukoisti tuohon aikaan, sillä sisällis-sodan aiheuttamat menetykset saivat ihmiset etsimään tapoja kommunikoida kuolleiden läheistensä kanssa. Ikävä kyllä spiritismin kukoistaessa, monet käyttivät hyväkseen surevia ihmisiä ja huijasivat heiltä rahaa esiintyen meedioina. Monesti Ouija-lautaa käytettiin näiden huijausten apuvälineenä.
Lopulta patentin Ouija laudalle keksi kuitenkin hakea Elijah Bond, joka näin siis sai kunnian pelin kehittämisestä, kun patentti meni läpi vuonna 1891. Yleisesti Ouijaa alettiin myydä suurelle yleisölle jokin aika tämän jälkeen, ja vuoteen 1920 mennessä Ouija ja sen kopiot olivat vallanneet pelimarkkinat ympäri maailmaa.

KUVA

Ouija on vuosien saatossa jakanut mielipiteitä ja sitä on myös tutkittu useaan otteeseen.
Aikalailla kaikkien tutkimusten mukaan laudan käyttö perustuu niin sanottuun ideomotoriseen liikkeeseen, joka tarkoittaa sitä, että pelaajat liikuttavat laudan osoitinta, sitä kuitenkaan tiedostamatta. Tämä siis koskee pelaajia, jotka uskovat laudan "voimiin", mutta Ouijaa on kritisoitu myös siitä, että sitä on käytetty vuosia myös huijari-meedioiden työkaluna. Nämä huijarit ovat käyttäneet apuna juurikin tuota tiedostamatonta liikettä, sekä yksinkertaisia tiedonhakumenetelmiä ja intuitiota huijatessaan asiakkaitaan. Huijaus on mennyt usein läpi siksi, että asiakas on itse mukana istunossa jossa lautaa käytetään, jolloin hän myös itse liikuttaa sitä tiedostamattaan oikeisiin kirjaimiin sekä sanoihin.

Moni uskoo kaikesta huolimatta Ouijan voimaan, ja varoittaa käyttämästä lautaa laisinkaan.
Netti on pullollaan kokemuksia Ouijalla pelaamisesta, ja näistä tarinoista moni kuulostaa lähes kauhuelokuvan juonelta.Myös useat kristinuskon edustajat ovat puhuneet Ouijan käyttöä vastaan, monesti melko värikkäin kielikuvin. Heidän mielestään Ouijan käyttö on tapa kutsua demoneita ja voi olla näin hyvin vaarallista. Jopa noituuden sekä saatananpalvonnan harjoittaminen on otettu esille joidenkin kristillisten ryhmien toimesta.

Ouijaa kehoitetaan siis laajasti välttämään, mutta peliin löytyy myös tarkat säännöt, mikäli sitä aikoo kokeilla varoituksista huolimatta. Lisäksi Ouijaa myydään tänä päivänäkin Hasbron toimesta useilla nettisivuilla ja kaupoissa. Esimerkiksi TÄSSÄ on linkki Amazoniin, josta voi ostaa "alkuperäisen" pelin. Hasbro on asettanut pelin ikärajaksi 8 vuotta, joka itsessään saa kenet vain miettimään, että kuinkahan vaarallisesta pelistä sitten voi olla kyse? Pelin ostaneiden asiakkaiden kommentit ovat tosin melkoista luettavaa ja moni kertookin arvosteluissa esimerkiksi nähneensä tummia hahmoja pelatessa ja muuta pelottavaa.

Mikä on sinun mielipiteesi? Onko Ouija pelkkä peli vai jotakin muuta? Kenties oikea tapa ottaa yhteyttä tuonpuoleiseen? Meillä blogin kirjoittajilla ei ole omakohtaista kokemusta Ouijan käytöstä, mutta olisimme todella kiinnostuneita kuulemaan muiden kokemuksia Ouijalla pelaamisesta! Jatketaan siis keskustelua kommenttien puolella!

- Onpa Outoa


*teksti sisältää linkkejä tuotteisiin, joiden ostamisesta blogi saa pienen komission.

Pelottavat tarinat osa 1

Olemme täällä Onpa Outoa blogin parissa suuria pelottavien tarinoiden ystäviä. Tämän vuoksi aloitamme uuden sarjan, joka julkaistaan aina perjantaisin, jossa kerromme teille näitä tarinoita.

Kaikki tarinat ovat muiden kirjoittamia ja yleensä alkuperäinen teksti löytyy englanniksi, jonka olemme sitten vapaasti kääntäneet suomeksi ja kaikkien tarinoiden lopusta löytyy linkki myös alkuperäiseen tarinaan. 

Toivottavasti nautitte näistä yhtä paljon kuin mekin ja jos sinulla on jokin tietty tarina, jonka haluat että käännämme, tai jos sinulta löytyy oma kauhutarina jonka haluat että julkaisemme, ole meihin yhteydessä: onpaouto@gmail.com

KUVA

Pysy auton sisällä

Aurinko alkoi laskea horisonttiin. Taivas oli täynnä kirkkaan oranssia valoa, jossa oli myös sekoitus vaaleanpunaista, tällaista on maalla.

Niin kauan kuin jaksan muistaa, olen aina ollut kiinnostunut luonnosta. Se on niin kaunis. Aina uskomattomista näkymistä, vuorien huipulta, ihmeelliseen luontoon, rakastin sitä kaikkea.

Tästä syystä, lähes joka vuosi, lähdimme neljän parhaan ystäväni kanssa telttailemaan paikalliselle leirintäalueelle, joka sijaitsi erään vuoren juurella. Harrastimme telttaillessa kaikenlaista, mutta lähinnä aikamme kului vuorilla patikoiden.

Tämä vuosi ei ollut poikkeus. Minä ja ystäväni (Jason, Thomas, Samuel, Peter,), olimme matkalla samalle leirintäalueelle jossa vierailemme joka vuosi. Matkassa sinne kestää noin 4 tuntia, joten ajoimme kaikki vuorotellen. 

Olimme ajaneet noin puolitoista tuntia ja olimme tähän mennessä saavuttaneet jo maaseudun, olimme jo kaukana kaikista kaupunkialueista. Itse asiassa, lähin kaupunki oli useiden kilometrien päässä. Minä ja Samuel olimme jo ajaneet ja seuraavaksi olisi Jasonin vuoro.

Aurinko alkoi laskea ja suunnitelmien mukaan meidän piti saapua leirintäalueelle pimeän laskeuduttua, noin kello 19.30. Mutta erinäisten viivytysten ja kiertoteiden takia, olimme pahasti jäljessä aikataulusta.

"Pfff, me ollaan onnekkaita jos ollaan kymmeneen mennessä perillä." Sanoi Samuel.

"Niin, jos Jason ei olisi niin paska ajamaan, oltaisiin ainakin puolessa välissä jo." valitti Peter.

"Äh, turpa kiinni Peter. Se ei ole mun vika jos moottoritie on suljettu."

"Okei, rauhoitu. Kunhan vitsailen vaan."

Pitkä matka jatkui ja ajoimme syvemmälle tuntemattomaan maastoon. Koska tavallinen reitti oli suljettu, jouduimme ajamaan pitkää kiertotietä, joka johti meidät keskelle ei mitään.

"Oletko varma, että tiedät mihin ollaan menossa?" Kysyi Thomas. "Näyttää siltä että ollaan eksyksissä."

"Seuraan GPS:ssää. Ja se käskee mennä tähän suuntaan!" tiuskaisi Jason.

Jatkoimme ajamista noin kymmenen minuuttia, edelleen tuntemattomalla seudulla, kun pahin painajaisemme kävi toteen.

"Mitä helvettiä?" Sanoi Jason, kun auton moottori alkoi pitää outoa ääntä ja nopeus alkoi hidastua. Jason sai pysäytettyä auton viime tingassa tien laitaan, juuri kun moottori lopetti toiminnan kokonaan. Automme oli hajonnut keskelle ei mitään.

"Jumalauta." Huokasin. "Ihan kun tilanne ei olis jo tarpeeksi huono"

"Katsos näin käy kun annetaan Jasonin ajaa." Vitsaili Peter.

"Haista paska Peter!" Tiuskaisi Jason ja läimäisi ohjauspyörää kädellään.

"Noniin, rauhoitutaan nyt kaverit. Kyllä me tää selvitetään." Sanoin kaikille.

“Ei, annetaan olla.” Jason julisti ja avasi auton oven.

“Mihin sä oot menossa?”

“Kattomaan moottoria, paskapää.” Jason huusi ja läimäisi oven kiinni perässään. Sen jälkeen hän käveli auton eteen ja avasi konepellin.

“Jeesus, mikä sen ongelma on?” Peter ihmetteli.

“Anna sen vaan olla Peter.” Vastasin.

“Mä vaan vitsailen, ei sen tarvi ottaa sitä niin vakavasti.”

“Ei, kyllä sulla meni nyt liian pitkälle.” Thomas sanoi.

“Haista paska Thomas, älä esitä ettet ollu ite mukana tässä.”

“Älä siinä haistattele kusipää.”

Tunnelma oli jännittynyt kavereiden kiistellessä keskenään. Jason oli edelleen ulkona tarkistamassa moottoria. Muiden vielä riidellessä, katselin itse ympärillemme. Vasemmalla oli massiivinen tyhjä pelto joka oli aidattu. Aidassa oli kyltti jossa luki "EI KULKUA" isoilla kirjaimilla. Kaukaa pellon laidasta erotin hädin tuskin jonkun rakennelman, joka oli luultavasti lato, tai joku vastaava. 

Oikealla oli metsä ja kuten peltokin, se oli aidattu. Aidassa oli myös kyltti, jossa luki vain "VAARA". En nähnyt mitään puiden taakse ja koska oli jo melkein pimeää, ei metsään osunut paljon valoakaan.

Yksi asia johon kiinnitin huomiota, oli kuorma-auto, joka oli pysäköity noin 200 metrin päähän toiselle puolelle tietä. En tosin nähnyt oliko siellä ketään sisällä. Olimme todellakin keskellä ei mitään.

KUVA

Noin kymmenen minuuttia oli kulunut siitä kun automme meni rikki ja Jason oli edelleen moottorin kimpussa. Muiden kärsivällisyys alkoi hiipua.

“Mikä helvetti sillä oikein kestää?” Peter valitti.

“Jep, kohta tulee pimeää. En halua jäädä tänne jumiin kun aurinko on laskenut.” Samuel lisäsi.

He olivat oikeassa. Meillä ei ollut kauheasti aikaa ennen yön tuloa. Päätin että oli aika viimein tarkistaa Jasonin tilanne, joten avasin ikkunan ja työnsin pääni ulos.

“Hei Jason!” Huusin. “Korjasitko moottorin jo?”

En saanut vastausta.

“Jason! Ootko valmis jo?”

Edelleenkään ei vastausta.

Avasin oven ja astuin ulos autosta. Kävelin konepellin luokse, mutta Jason ei ollut siellä. Menin takaisin auton sisään.

“Onko se jo melkein valmis?” Peter kysyi kun laitoin auton ovea kiinni. 

“Se ei ole siellä.” Vastasin.

“Mitä? Miten niin ei ole siellä?”

“Niin kun sanoin, ei ole siellä.”

“No näitkö mihin se meni?”

“En. Odota hetki, koitan soittaa sille.”

Valitsin Jasonin numeron ja soitin, vastassa oli heti puhelinvastaaja. 

“Ei vastausta.”

“Paska.” Thomas huokaisi. “Mihin helvettiin se on voinut mennä?”

“En tiedä.” Vastasin.

Istuimme kaikki hetken hiljaa.

“Ehkä se meni pyytämään apua tuolta.” Samuel sanoi ja osoitti kuorma-autoa tien toisella puolella.

“Okei, mä meen tarkistamaan.” Thomas sanoi ja astui ulos autosta.

Katsoimme kaikki kun Thomas käveli kohti kuorma-autoa. 

“Kai moottori on edes korjattu?” Peter kysyi.

Nojasin kuskin puolelle ja yritin käynnistää moottorin. Moottori päästi pienen äänen ja sammui heti sen jälkeen.

“Ei. Moottori on edelleen paskana.”

“No, mä meen sitten katsomaan sitä.” Peter sanoi ja avasi ovensa.

“Ei!” Huusin äkkiä. “O-odota vaan tässä. Odotetaan että Thomas tulee takasin.”

“Mitä? Miksi?” Peter kysyi.

“Mä vaan- en tiedä. Joku tuntuu vaan väärältä tässä.” Vastasin.

Peter tuijotti minua hetken kysyvästi. “Okei.” Hän vihdoin vastasi ja sulki oven. “Jos oot sitä mieltä.”

“Kaverit!” Samuel huusi yhtäkkiä. “Mä en enää nää Thomasia.”

“Mitä?” sanoin ja katsoin kuorma-autolle päin. “Näitkö mihin se meni?”

“Se hävisi ton auton taakse.”

“Paska.” Peter sanoi ja avasi taas ovensa. “Mä meen tarkistamaan missä se on.”

“EI!” Huusin taas. “Lopeta! Anna mä koitan ensin soittaa sille.”

“Hei se voi olla vaarassa idiootti!” Peter huusi.

“Tuu nyt vaan takasin tähän helvetin autoon!” Huusin ja pidin samalla puhelinta korvalla.

Peter tuijotti minua turhautuneen näköisenä, mutta pysyi paikallaan puhelimen soidessa. Puhelin soi muutaman sekunnin ja sitten, vihdoinkin.  

“Haloo?” Kuulin Thomaksen vastaavan.

“Thomas!” Huusin. “Ootko kunnossa? Missä oot?”

“Rauhoitu!” Hän vakuutteli. “Oon ihan tän kuorma-auton takana, katso.”

Katsoin kuorma-auton taakse ja näin Thomasin vilkuttavan sieltä. Peter rauhoittui ja istui takasin autoon.

“Jeesus, me luultiin että sulle oli käynyt jotain.” Vastasin “Mitä sä teet siellä? Löysitkö Jasonin?”

“En, mut löysin kuorma-autosta työkaluja. Ajattelin että voidaan niillä korjata auto.” Hän vastasi ja hävisi taas kuorma-auton taakse.

“Okei, pysy linjalla siihen asti että olet takaisin täällä.” Vastasin.

“Okei jos sanot niin. Mutta mun pitää pistää puhelin pois, että saan kannettua ne työkalut.”

“Okei, mutta pidä linja auki kuitenkin.” Pyysin.

“Selvä homma.” Thomas pisti puhelimen pois ja jatkoi tavaroiden keräämistä. Kuulin puhelun taustalta työkalujen kolinaa.

Aurinko oli tässä vaiheessa jo melkein laskenut ja taivas muuttui hitaasti tummemmaksi yön lähestyessä.

“Jeesus, joku on vähän paranoidi.” Peter sanoi kun odotimme Thomasta.

“Paraskin puhumaan. Ite meinasit lähteä juoksemaan Thomaksen perään.” Vastasin. “Ja sitäpaitsi, me ei vieläkään tiedetä missä Jason on ja mä oon todella huolissani siitä.”

“Hei, mä koitan soittaa sille tällä kertaa.” Peter sanoi. Hän valitsi Jasonin numeron ja nosti puhelimen korvalleen. Yhtäkkiä, Peterin kasvot olivat täynnä kauhua.

“Mikä hätänä?” Kysyin.

Peter ei sanonut mitään. Hän vain vilkaisi puhelintaan ja ojensi sen sitten hitaasti minulle, edelleen kauhistuneen näköisenä. Laitoin puhelimen korvalleni.

KUVA

Kauhuissani, suljin puhelun ja pudotin Peterin puhelimen. “Mitä helvettiä toi oli?” Kysyin Peteriltä.

“Ei mitään hiton hajua.” Peter vastasi, edelleen pelästyneenä.

Tätä on vaikea kuvailla, mutta puhelimesta kuului todella kammottavia ääniä. Se kuulosti sekoitukselta demonisia huutoja, itkua ja muita kauheita tunnistamattomia ääniä. Enkä ole varma, mutta luulen kuulleeni myös Jasonin äänen heikosti taustalta.

Olin hetken jähmettynyt paikoilleni pelosta ja yritin vain käsitellä sitä, mitä juuri kuulin. En tiedä mitä ne äänet olivat, tai mitä Jasonille oli tapahtunut. Ainoa asia mistä olin varma, oli se että meidän oli päästävä pois täältä, mahdollisimman nopeasti.

Salaman nopeasti, tartuin omaan puhelimeeni, jossa puhelu Thomasin kanssa oli vielä auki. “Thomas, sun pitää tulla takaisin autolle nyt heti!” Huusin.

En saanut vastausta.

“Thomas! Vastaa!”

Pelkkää hiljaisuutta.

Sitten, yhtäkkiä, kuulin kovan pamauksen kaukaisuudesta. Se kuulosti metallin kolinalta, aivan kuin joku olisi tiputtanut kasan työkaluja maahan. 

“Voi paska, se vei Thomaksen!” Huusin.

“Mitä sä tarkoitat että se vei Thomaksen? Mikä helvetin "se"?” Samuel kysyi paniikissa.

En vastannut Samuelille. Se sijaan lukitsin auton ovet ja sammutin kaikki valot.

“Mitä helvettiä sä teet?” Peter huusi.

“Pidä turpa kiinni nyt hetki. Olkaa kaikki- nyt vaan hiljaa.”

Istuimme kaikki hiljaisuudessa. Ulkona oli jo melkein pilkkopimeää.

“Mitä me tehdään?” Samuel kuiskasi. “Miks sammutit valot?”

“Olkaa nyt vaan hiljaa ja pysytelkää matalana, mä luulen että tuolla ulkona on jotain.” Vastasin.

“Niinku mitä? Karhu tai jotain?”

“Ei- En tiedä. Mä en tiedä mitä tuolla ulkona on, mutta mitä ikinä se on, niin luulen että se vei Jasonin ja Thomaksen. Meidän pitää nyt pysyä autossa ja olla hiljaa. Toivottavasti se ei tiedä että me ollaan täällä.”

“Eheeei. Tää on hullua.” Peter sanoi, ravistaen päätään rajusti. “Meidän pitää päästä pois täältä!” Peter ei ollut enää täysin järjissään.

“Ei!” Huusin. “Pysy autossa!”

Peter ei väittänyt vastaan tällä kertaa, hän oli liian peloissaan tehdäkseen mitään.

Kaikki oli taas hiljaista. Peter tärisi pelosta. Itse istuin paikoillani, tuijottaen ulos mustaan pimeyteen joka ympäröi autoamme. Oli liian pimeää, että olisi nähnyt mitään, enkä osannut sanoa oliko ulkona joku vai ei.

Yhtäkkiä, kaukaisuudesta kuului vaimea kirkaisu. Se ei kuulostanut inhimilliseltä. 

“M-mitä helvettiä toi oli?” Peter kysyi, kauhistuneena.

Sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa tässä vaiheessa. Ulkona todellakin oli jotain, jotain mikä ei ollut ihminen. Mietin mitä tehdä seuraavaksi. “Samuel yritä soittaa apua.”

“En pysty. Mulla ei ole kenttää.” Hän vastasi.

“Paska, me ollaan eristyksissä.” Totesin ja koitin miettiä uutta suunnitelmaa. “Okei, meidän pitää pysyä rauhallisina ja sisällä autossa vaikka mitä tapahtuisi. Odotetaan että aurinko nousee ja sitten voidaan-”

“OOTSÄ SEONNU?” Peter huusi agressiivisesti. “Ei onnistu, mä en oo jäämässä tänne aamuun asti! Mikä ikinä tuolla on, tappaa meidät jos jäädään tänne!” Tämän jälkeen Peter avasi oven ja juoksi ulos autosta, suoraan loppumattomaan pimeyteen.

“Peter, ei!” Samuel huusi ja avasi auton oven.

“Samuel, älä mee sinne!” Huusin.

“Mun pitää löytää Peter!” Samuel huusi ja juoksi pimeyteen, jättäen oven auki mennessään.

“Samuel, oo kiltti! Jää tänne!” Mutta oli jo liian myöhäistä. Samuel oli jo poissa.

Jähmettyneenä ja paniikissa, mietin mitä tehdä seuraavaksi. ‘Pitäsiko mennä heidän peräänsä? Pitäisikö myös koittaa paeta?’ Ennen kun ehdin päättää, kuulin kaukaisuudesta huutoa. Peterin huutoa.

Kuulin myös Samuelin huutavan. En saanut selvää mitä kaikkea hän huusi, mutta sain selvää yhdestä sanasta. Nimeni, hän huusi nimeäni. Hän huusi apua.

Minä vain istuin autossa, edelleen jähmettyneenä ja silmät pelosta auki sepposen selällään. 

KUVA

Olen yksin. Kaikki muut ovat kuolleet.

En tiedä mitä ulkona on, enkä tiedä mitä tehdä seuraavaksi. Peter ja Samuel jättivät auton ovet auki kun juoksivat ulos ja olen liian peloissani sulkemaan niitä. Pelkään niin paljon etten pysty liikkumaan.

Nyt on kulunut viisitoista minuuttia siitä, kun Samuel ja Peter lähtivät. Muutaman minuutin välein kuulen kirkumista kaukaisuudesta. Joka kerran kun kuulen sen, se kuuluu tulevan lähempää.

Kirjoitan tätä tarinaa, koska en tiedä mitä muutakaan tekisin. Olen kauhuissani ja olen yksin.

Ja ulkona on jotain, hitaasti tulossa minua kohti.

--

Alkuperäinen teksti löytyy TÄÄLTÄ. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Onpa Outoa

Astraaliprojektio - totta vai huuhaata?

*sisältää mainoslinkin

Astraaliprojektio tunnetaan myös nimellä kehosta poistuminen tai ruumiista irtautuminen, joka saattaa äkkiseltään kuulostaa jotenkin kuolemaan liittyvältä, mutta asia ei ole lainkaan näin. Astraaliprojektiosta sanotaan, että ihmisen tietoisuus irtautuu kehosta niin sanotun astraalikehon avulla ja voi näin liikkua astraalimaailmassa, joka on kuin peilikuva meidän fyysisestä maailmastamme.Sanotaan, että astraalimailmassa liikkuessa voi todistaa meidän maailmamme tapahtumia, sekä tavata muita astraalimatkaajia ja olentoja.

KUVA

Tämä sekoitetaan myös monesti selkouneen, joka on tila missä ihminen tajuaa unen aikana näkevänsä unta ja kykenee näin kontrolloimaan mitä unessa tapahtuu. Monet kuitenkin kieltävät, että näiden kahden asian välillä olisi mitään yhteyttä. Selkounet ovat jo nykypäivänä tieteellisesti todistettuja tapahtumia, kun taas astraaliprojektiot eivät ole.

Ihmiset ovat kertoneet kautta vuosien paljon tarinoita astraalimatkoistaan ja mukaan mahtuu paljon positiivisia, mutta myös negatiivisia ja jopa pelottavia kokemuksia. Nämä tarinat ovatkin ainoa "todiste" siitä että astraaliprojektio olisi totta, eikä vain mielen temppuja. Ihmiset ovat tosin kertoneet uskomattomia tarinoita paikoista joissa ovat käyneet ja tapahtumista joita ovat todistaneet, jotka ovat saaneet monen skeptikon päät käännettyä ne kuultuaan. Moni on kuitenkin sitä mieltä, että astraaliprojektio on täyttä huuhaata, hallusinaatiota ja jopa joissakin tapauksissa merkki mielenterveyden ongelmista. Ilmiötä on tutkittu useaan otteeseen esimerkiksi kokeilla, joissa ihminen on laitettu eri huoneeseen jonkin esineen kanssa jota hän ei ole nähnyt. Tämän jälkeen on pyydetty astraalimatkan avulla selvittämään mikä tuo toisessa huoneessa sijaitseva esine on. Toistaiseksi ei ole pystytty näiden kokeiden avulla todistamaan, että astraalimatkailu olisi totta tai mahdollista.

KUVA

Astraaliprojektio on kyllä mielenkiintoinen ilmiö, jonka moni toivoisi olevan totta. Niin upeita ovat ne useat tarinat joihin törmää aihetta tutkiessaan. Ihmiset kertovat lentomatkoistaan maassa sekä avaruudessa, matkustamisesta kaikkiin maailman kolkkiin sekä tapaamisista niin muiden matkaajien, kuin myös ihanien olentojen, kuten jopa enkeleiden kanssa. Kuulostaa tottakai mahtavalta, mutta tietysti tälläkin kolikolla on kääntöpuoli.
Monet ovat kertoneet pelottavista kokemuksista astraalimatkaillessaan, kuten siitä että etteivät ole pystyneet palaamaan kehoonsa jonkin asian tai olennon vuoksi, tai että ovat kohdanneet matkatessaan pelottavia olentoja ja jopa demoneita. Jotkut myös väittävät, että astraalimatkaaja jättää kehonsa suureen vaaraan, sillä se on heikko ilman sielua, jolloin jokin pimeä olento voisi vallata sen.

Netti on pullollaan ohjeita, kuinka saavuttaa ruumista irtautuminen ja keskustelupalstat ovat täynnä ihmisten kokemuksia ja keskustelua aiheesta. Mikä siis tekee ilmiöstä niin suositun? Uskoisimme että kyse ei ole pelkästään siitä, että olisi mukava lennellä tähtien joukossa tai vierailla savannilla leijonia tuijottelemassa astraalimaailmassa. Ehkäpä kyse on ihmisen loputtomasta matkasta etsiä totuutta sille, onko meillä sielu, vai onko tietoisuutemme vai pelkkää aivojen sähköistä toimintaa.

KUVA

Emme osaa sanoa onko astraaliprojektio totta vai huuhaata, mitä mieltä ollaan siellä ruudun toisella puolella? Oletko joskus itse kokenut astraaliprojektion? Olisi mukava kuulla kokemuksia asiasta ja tottakai mielipiteitä puolin ja tosin. Jatketaan siis keskustelua kommenteissa.

- Onpa Outoa





* Pssssst... Jos mielit oikealle matkalle, löydät kaikenlaiseen matkailuun sopivat varusteet ja tarvikkeet Scandinavian Outdoorilta, jolla on käynnissä melkoinen ale tällä hetkellä. Tilaamaan pääset TÄSTÄ tai kuvaa klikkaamalla.

Salaliittoteoria - Litteä Maa

Salaliittoteoria ja uskomus litteästä maasta on varmaankin yksi suosituimpia teorioita, joka vuosienkin jälkeen elää ja voi hyvin. Se on kieltämättä myös yksi kiistellyimpiä ja parjatuimpia salaliittoteorioita koskaan. Uskomusta siitä, että maa ei ole pallo vaan litteä levy jota kiertää meri tai jääseinämä, on pidetty yllä jo muinaisista ajoista lähtien. Lähes jokainen kansa on aikanaan uskonut että maailma on litteä ja että liian pitkälle matkustamalla tullaan maailman ääriin, eli paikkaan jossa periaatteessa voisi tipahtaa pois maapallon reunalta. Tämä uskomus teki myös aikanaan maailman tutkimisesta varmasti hyvin jännittävää.

Noin 600 eaa. alkoi levitä teoria, jonka mukaan maa ei olekaan litteä, vaan pyöreä pallo. Tämä näkemys sai alkunsa antiikin Kreikasta, kun esimerkiksi Aristoteles teki havaintoja, joiden mukaan hän oli varma, että maa on pallo. Vuoden 100 tienoilla maanpallo oli jo länsimaisessa kulttuurissa laajasti hyväksytty ja tunnettu, eikä litteään maahan uskottu enää monissakaan kulttuureissa. Vuoteen 1800 saakka, maapallo oli yleinen uskomus, mutta siitä lähtien on litteän maan puolesta puhujia ilmestynyt tasaisin väliajoin.

Yksi suurimpia litteän maan teorian puolesta puhujia on Samuel Shentonin perustama, Flat Earth Society, joka elää ja voi hyvin tänäkin päivänä. Järjestöön kuuluu tuhansia, ellei jopa useita satoja tuhansia ihmisiä ympäri maailman.
Heidän mukaansa maa on litteä levy, jonka keskellä on Pohjoisnapa ja ulkoreunoja kiertää suuri jääseinämä. Järjestön sisälläkin on useita erilaisia uskomuksia esimerkiksi siitä, onko ihminen koskaan käynyt avaruudessa, mitä ovat aurinko ja kuu sekä jopa siitä onko avaruutta lainkaan olemassa. Lähes poikkeuksetta kuitenkin kaikki litteän maan teorian kannattajat ovat sitä mieltä, että ihminen ei ole koskaan käynyt avaruudessa ja ne jotka uskovat että on, ovat varmoja siitä että avaruudessa vierailleet henkilöt valehtelevat maan pyöreydestä. Lisäksi, kaikki litteään maahan uskovat että painovoimaa ei ole olemassa pyörimisen vaikutuksesta, vaan painovoima johtuu siitä että nousemme kokoajan ylöspäin joka aiheuttaa painovoiman.

Minkälaisia todisteita litteän maan puolesta puhujat sitten ovat tarjonneet? Kaikkia emme pysty tässä mitenkään mainita, mutta otetaan muutamia esimerkkejä teorian puolesta ja vastaan.
Yksi tunnetuimpia ja ensimmäisiä argumentteja on varmaankin se, että ollessa rannalla josta näkyy pitkälle horisonttiin, ei maan pinnassa näy kaarevuutta. Tämä väite on kuitenkin kumottu useaan kertaan yksinkertaisesti tieteen avulla, joka on todistanut että jos seuraat esimerkiksi laivan menoa horisonttiin, se häviää näköpiiristä. Jos maa olisi litteä, laiva näyttäisi siltä että se kohoaa horisontin yläpuolelle.
Tarjolla on myös kuvatodisteita, joissa on kuvattu maata eri korkeuksista ja joissa ei näy kaarevuutta lainkaan, vaan maa näyttää litteältä. Näistä kuvista ei voi kuitenkaan vetää kovinkaan vahvoja johtopäätöksiä, sillä emme voi tietää minkä kokoiselta alueelta on kuvattu, millaisella kameralla ja linssillä, sekä onko kuvia kenties jopa muokattu. Samaa sanovat tosin litteän maan kannattajat esimerkiksi Nasan ottamista kuvista, joissa näkyy maapallo tai osa maan kaarevaa pintaa.
Yksi suosituimpia argumentteja on myös veden käyttäytyminen. Litteän maan puolesta puhujat sanovat, että pyörivällä pallolla ei vesi voisi pysyä mitenkään paikoillaan tai että se ainakin käyttäytyisi erittäin kummallisesti.

Litteän maan kannattajat ovat sitä mieltä, että maailman valtiot ja niihin kuuluvat tahot, sekä useat yksityisihmiset salaavat tiedon litteästä maasta, mutta ainakaan tätä kirjottaessamme emme oikeastaan löytäneet järkevää syytä sille, miksi näin olisi. Mitä maat ja valtioiden päämiehet hyötyisivät siitä, että salattaisiin tällainen asia?
Lisäksi, jos kaikki planeetat ja muut taivaankappaleet ovat pyöreitä, on kummallista ajatella että vain maa olisi yksinään litteä. Tosin, tämä on turha kysymys heille, joiden mielestä avaruus ja kaikki mitä sieltä olemme löytäneet, on valhetta. Tämä herättää toki kysymyksen siitä, että missä me oikeastaan elämme? Jos avaruutta ei ole olemassa, mitä on maamme ulkopuolella?
Siihen emme tosiaan osaa vastata. Jos teillä on antaa asiaan jotakin vastausta tai omia teorioita asiasta, kuulisimme sen mielellämme kommenteissa.

Todisteita puolesta ja vastaan on vaikka kuinka paljon, mutta siihen kuinka tosia nämä todisteet sitten ovat, emme ota kantaa.
Litteän maan teoria on niin laaja, että siitä on lähes mahdotonta kirjoittaa yhdellä kertaa kattavaa tekstiä, mutta olemme alle kooneet muutamia linkkejä, joiden avulla voit tutustua aiheseen enemmän mikäli niin haluat. Jatkaisimme toki mielellämme myös keskustelua aiheesta kommenteissa, joten kerro rohkeasti oma mielipiteesi, onko maa pallo vai litteä?
Suomenkielinen video aiheesta
Englanninkielinen video aiheesta

- Onpa Outoa




Kokeile nyt Nextorya, joka tarjoaa suuren valikoiman e-kirjoja, ja kiinteällä kuukausimaksulla voit lukea ja kuunnella niin paljon kirjoja kuin haluat. Nyt voit kokeilla sitä 14 päivää ilmaiseksi!
Lataa Nextory mille vain laitteelle TÄÄLTÄ tai kuvaa klikkaamalla.

Linkit ovat affiliate linkkejä, joista blogi saa mahdollisesti pienen komission.

Baba Vangan ennustukset vuodelle 2019

*sisältää mainoslinkin

Vuotta 2019 on kulunut jo melkein 2 viikkoa, mutta ehkäpä emme vielä ole pahasti myöhässä tämän jutun kanssa. Kerromme kuuluisan ennustajan, Baba Vangan tarinan ja sen mitä hän lupasi että vuosi 2019 tuo tullessaan. 
Emme tiedä ovatko seuraavat ennustukset totta, mutta sen tiedämme, että Baba Vanga on vuosien varrella osunut oikeaan ennustuksissaan useammin kuin kerran. Meidän on palattava tulevaisuudessa takaisin tähän kirjoitukseen, jolloin selviää kuinka oikeassa tämä edesmennyt selvännäkijä olikaan. 

KUVA

Baba Vanga (1911 - 1996) oli bulgarialainen selvännäkijä, oikealta nimeltään Vangelia Pandeva Dimitrova.12 vuotiaana Baba Vanga joutui todella omituiseen onnettomuuteen, pyörremyrskyn riepoteltavaksi, jonka seurauksena hän menetti näkönsä. Hänen sanottiin saaneen selvännäkemisen lahjan sokeutumisensa seurauksena ja hän teki ensimmäiset ennustuksensa noin 16 vuotiaana. Ensimmäiset ennustukset koskivat lähinnä kadonneita asioita, ihmisiä tai eläimiä, mutta 30 vuotiaana Baba Vangan kyky oli kehittynyt siinä määrin että hän ennusti useita erilaisia asioita. 
Baba Vangan luona vieraili vuosien varrella lukemattomia ihmisiä, joista osa hyvinkin kuuluisia. 
Jopa Hitlerin kerrotaan käyneen Baba Vangan luona ja poistuneen sieltä erittäin järkyttyneen näköisenä.  
Hänen kykyään ennustaa tutkittiin useasti eri tahojen toimesta ja on sanottu, että Baba Vangan ennustukset olivat 80 % paikkansapitäviä. 
Baba Vangan kerrotaan ennustaneen esimerkiksi 9/11 kaksoistornien tuhoutumisen, vuoden 2004 tsunamin, ilmastomuutoksen fossiilisten polttoaineiden seurauksena sekä Barack Obaman valinnan presidentiksi.  
Baba Vanga ennusti ihmisille aluksi ilmaiseksi, kunnes hänestä tehtiin vuonna 1967 virallisesti valtion virkamies ja hän alkoi saada palkkaa ennustamisesta.

KUVA

Baba Vanga teki ennustuksia aina vuoteen 5079 saakka, jolloin maailmankaikkeus hänen mukaansa lakkaa olemasta. Osa hänen ennustuksistaan on tietysti kammottavia ja pelottavia, mutta mukaan mahtuu myös positiivisia asioita, kuten nälänhädän loppuminen, ihmisten leviäminen ympäri galaksia, kuolemattomuuden saavuttamisen ja monia muita. Monet näistä ennustuksista kuulostavat aivan jännittävän science fiction kirjan, tai elokuvan juonelta, mutta mistä me tietäisimme mikä odottaa ihmiskuntaa tuhansien vuosien päässä?

Nämä seuraavat ennustukset Baba Vanga teki vuodelle 2019:

1. Kiinasta tulee maailmanvalta.
Tämä ennustus on ollut totta jo jonkin aikaa, sillä Kiina tosiaan on niin taloudellisesti, kuin myös sotilaallisesti supervalta. Kiinan asema maailmassa näyttääkin vain vahvistuvan kasvavalla vauhdilla.

2. Vladimir Putin yritetään murhata.
Tätäkin ennustusta voidaan myös pitää jo totena, sillä on sanottu että Putinia on yritetty salamurhata jo useaan kertaan. Vuodelle 2019 Baba Vanga kuitenkin ennusti, että hänet koittaa murhata hänen oma henkivartijansa.

3. Donald Trump sairastuu.
Baba Vangan mukaan Amerikan presidentti sairastuu johonkin mysteeriseen sairauteen, jonka johdosta hän kärsii jonkinlaisen aivovaurion ja kuuroutuu.

4. Tsunami Aasiassa.
Ennustuksen mukaan Aasiassa tapahtuu suuria maanjäristyksiä, joiden seurauksena suuri tsunami pyyhkii pois suuren osan Aasian ja osan muidenkin maanosien maiden rannikoita.
Tämä ennustus saattaa pitää paikkansa, sillä tsunamien mahdollisuus ei ole missään nimessä pois suljettua. Mutta me todellakin toivomme, että tämä ennustus ei pitäisi paikkaansa lainkaan.

5. Euroopan talous romahtaa.
Baba Vangan mukaan vuonna 2019 Euroopan talous romahtaa. Tämän tarkemmin ei asiasta ole tietoa, mutta ikävä kyllä tämäkin ennustus on sellainen, joka saattaa hyvinkin toteutua, ainakin lähitulevaisuudessa.

6. Venäjälle iskee meteoriitti.
Tästäkään emme tiedä enempää kuin sen, että vuonna 2019 Venäjälle iskeytyy meteoriitti. Mikäli ennustus toteutuu, toivokaamme että meteoriitti ei aiheuta liikaa tuhoa tai ainakaan uhreja.

KUVA

Tässä siis Baba Vangan ennustukset tälle vuodelle. Nähtäväksi jää pitävätkö nämä ennustukset paikkansa, vai saammeko vuoden lopulla huokaista helpotuksesta. Tälle vuodelle ei nimittäin Baba Vangan mukaan ole luvassa kovinkaan paljon positiivisia asioita. Kuulemme mielellämme mielipiteesi ja ajatuksiasi näistä ennustuksista ja koko aiheesta muutenkin. Uskotko siihen että ihminen voi nähdä tulevaisuuden, vai ovatko kaikki ennustukset pelkkää hölynpölyä? Jatketaan keskustelua kommenteissa!

- Onpa Outoa




Pssssst...
Bubbleroom tarjoaa nyt uusille asiakkaille 10 % alennusta kun tilaat vähintään 10 eurolla!
Pääset tilaamaan TÄSTÄ, syötä kassalla koodi: NEWWEB

Etu on vain uusille asiakkaille, eikä sitä voi yhdistää muihin alennuskoodeihin. 
Voidaan käyttää vain kerran per asiakas. Ei koske merkkejä: Karl Lagerfeldt, Tory BurchCoach, Marc Jacobs, Michael Kors, Rebecca Minkoff, Billi Bi, Rock and Blue, Hollies, Boomerang, Svea, D.Brand, Jofama, UGG. Voimassa toistaiseksi.

Kadonneet 411 - Missing 411

Kadonneet 411 (eng. Missing 411), on kirjasarja ja kokoelma outoja katoamistapauksia, jonka on kirjoittanut David Paulides. Nämä tapaukset keskittyvät lähinnä kansallispuistoissa ja muualla luonnossa kadonneisiin ihmisiin, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Kaikki tapaukset kuitenkin kytkeytyvät toisiinsa hyvin erikoisilla tavoilla, ja palaamme näihin yhteyksiin myöhemmin.

Selvitetään kuitenkin ensin, kuka on David Paulides ja kuinka hän alkoi selvittämään näitä mysteerisiä katoamistapauksia, ensin ympäri Yhdysvaltoja ja sen jälkeen muuallakin.
David Paulides aloitti uransa poliisina San Josessa, jossa hän teki 20 vuotisen uran, esimerkiksi paikallisen SWAT-tiimin joukoissa. Eläkkeelle jäätyään hän tutki myyttistä Isojalkaa (eng. Bigfoot) ja kirjoitti kirjan aiheesta.
Paulideksen kirja Isojalasta on tehnyt hänelle jonkin verran hallaa sittemmin, sillä moni kriitikko on hänen nykyistä työtään arvostellessaan, palannut juuri tuohon kirjaan. Sitä pidetään todisteena siitä, että Paulides vain yrittää todistaa Isojalan olemassa oloa, eikä ole näin millään tavalla luotettava lähde kirjoittamaan katoamistapauksista.
Paulides on itse kuitenkin erittäin jyrkästi kieltänyt sen, että viittaisi Kadonneet 411 kirjasarjalla siihen, että katoamistapausten taustalla olisi Isojalka. Sen sijaan hän jättää kaiken spekuloinnin ja teoriat lukijalle niin kirjoissa kuin haastatteluissa, sekä jokin aika sitten julkaistussa dokumentissa.

KUVA

Kadonneet 411 kirjasarja sai alkunsa siitä kun hän teki tutkimusta eräässä kansallispuistossa Yhdysvalloissa ja nimeltä mainitsematon puistonvartija halusi kertoa Paulidekselle sarjasta outoja katoamisia kansallispuistoissa ympäri maan. Puistonvartija tiesi David Paulideksen taustan ja pyysi häntä tutkimaan näitä tapauksia, sillä niitä oli erittäin paljon ja ne pitivät sisällään kummallisia yksityiskohtia. Paulides alkoi selvittää tapauksia ja hänelle selvisi että moni ihminen oli kadonnut luonnossa liikkuessaan, eikä suurinta osaa oltu vuosien aikana löydetty. Joko elävinä tai kuolleina löytyneiden ihmisten tapauksissa oli myös samankaltaisia, omituisia yksityiskohtia. Lisäksi puistonvartijat ja muut viranomaiset tuntuivat aktiivisesti salaavan näitä tapauksia, mikä teki tutkimuksesta Paulidekselle hyvin vaikeaa, mutta myös ajoi häntä varmasti eteenpäin, sillä mistä syystä katoamisia salailtiin niin paljon?

Katoamisia tutkiessa ne alkoivat vaikuttaa aina vain kummallisemmilta ja enemmän samakaltaisilta toistensa kanssa.Paulides on koonut jo 8 kirjaa näistä katoamisista ja kaikista kirjan tapauksista löytyvät joko kaikki tai lähes kaikki samat yksityiskohdat:

1. Katoamistapa - Tämä on yksi näiden katoamisten pelottavimpia piirteitä, sillä useat henkilöt ovat kadonneet aivan muiden ihmisten läheltä, melkein jopa näköpiiristä. On esimerkiksi tapauksia, joissa useampi vaeltaja on kulkenut yhdessä jutellen, kun yhtäkkiä esimerkiksi ryhmän viimeinen henkilö on hiljennyt eikä häntä ole enää koskaan löydetty, vaikka katoaminen on tapahtunut vain hetkiä sitten.
2. Etsintä - Monissa tapauksissa etsintä ei ole tuottanut minkäänlaista tulosta, jopa niin että jäljittämään tuodut koirat eivät ole pystyneet seuraamaan jälkiä kuin hyvin lähelle katoamispaikkaa tai sitten ne eivät ole suostuneet jäljittämään kadonnutta lainkaan. Se että koira ei suostu jäljittämään lainkaan, on hyvin harvinaista ja herättää paljon kysymyksiä siitä, mistä tämä johtuu.
3. Katoamispaikka - Ihmisiä katoaa päivittäin ja erityisesti luonnossa on helppo eksyä ja näin joutua jonkinlaiseen pulaan, joka johtaa lopulliseen katoamiseen. Tämä ei itsessään ole harvinaista, mutta Paulides on huomannut muutamia keskittymiä, joissa tuntuu katoavan enemmän ihmisiä kuin muualla ja näitä ihmisiä ei koskaan löydetä, tai heidät löydetään oudoissa olosuhteissa.
4. Löydetyt tavarat - Kadonneiden ihmisten tavaroita on löytynyt etsinnöissä ja tämä onkin aivan normaalia, mutta omituista juuri näissä tapauksissa on se, että tavaroita on saattanut löytyä vasta jonkin ajan päästä ja paikoista jotka on jo tutkittu. Eli tavarat ovat ilmestyneet paikalle myöhemmin. Lisäksi outoa on itse löytyneet tavarat, kuten esimerkiksi kengät, ase tai pino siististi pinottuja vaatteita joissa ei ole mitään merkkejä esimerkiksi jostakin tapaturmasta tai eläimen hyökkäyksestä. Myös kenkien tai aseen hylkääminen on todella omituista. Joissakin tapauksissa aseella on saatettu ampua tai se on rikottu, mutta muuta ei ole löytynyt.
5. Löydetyt ihmiset - Monet katoamiset ovat päättyneet hyvin ja kadonnut on löytynyt elossa, kun taas joskus lopputulos on ollut ikävämpi. Monia Paulideksen kirjassa esiteltyjä henkilöitä ei ole löytynyt koskaan. Löydettyjä henkilöitä on kuitenkin usein yhdistänyt jompi kumpi kahdesta seuraavasta merkillisestä yksityiskohdasta. Ensimmäinen on se, että monet henkilöt ovat löytyneet paikoista joihin he eivät olisi voineet päästä mitenkään omin avuin. Toinen taas se, että monet ovat löytyneet sellaisen matkan päästä katoamispaikasta, joihin he eivät olisi voineet ehtiä kulkemaan siinä ajassa kun ovat olleet kadoksissa. Esimerkiksi löytyy tapaus jossa lapsi katosi omituisissa olosuhteissa ja löytyi vuorokauden sisällä elossa, sekä erittäin hyvässä kunnossa, mutta oli kulkenut metsässä sellaisen matkan joka ei olisi mitenkään ollut mahdollista. Lasta haastateltiin ja hän väitti olleensa yksin koko ajan, eikä hänestä löytynyt mitään merkkejä siitä että häntä olisi vahingoitettu.

KUVA

David Paulides on tutkinut satoja tapauksia ja löytänyt niistä paljon yhteneväisyyksiä, mutta tottakai jokainen tapaus on myös oma yksilönsä, jolloin merkillisiä yksityiskohtia saattaa löytyä enemmänkin tapauskohtaisesti. Alla linkkejä muutamiin David Paulideksen haastatteluihin, jossa hän kertoo tarkemmin eri tapauksista.
https://www.youtube.com/watch?v=OeOMH6uEMjc
https://www.youtube.com/watch?v=gVUXpk__sw8

Missing 411 kirjoja on nyt julkaistu 8 kappaletta ja ne sisältävät useita eri katoamistapauksia jotka ovat pelottavan samankaltaisia, lisäksi aiheesta on tehty saman niminen dokumentti, joka julkaistiin noin vuosi sitten. David Paulides jatkaa työtään kadonneiden ihmisten parissa, eikä hänellä ole aikomustakaan lopettaa ennen kun hän on saanut vastauksia siihen mitä ihmisille on käynyt ja miksi Yhdysvaltojen viranomaiset haluavat peitellä näitä katoamisia. Hän on kohdannut vuosien aikana paljon vastustusta sekä saanut osakseen reilusti kritiikkiä sekä jopa suoranaista pilkkaa, mutta se ei ole häntä pysäyttänyt.

Teorioita sille, mitä kadonneille ihmisille on tapahtunut, on monia. Kriitikot sanovat että kysymys on tavallisista katoamisista, jolloin syynä pidetään joko eläimen tai ihmisen hyökkäystä, jotakin tapaturmaa tai sitten ihmisen omaa päätöstä kadota. Mutta David Paulides on kerta toisensa jälkeen vastannut näihin teorioihin samalla tavalla, eli niin että näiden tapausten osalta kaikki nämä mahdollisuudet on luettu jo pois. Hän ei siis kirjoita lainkaan niistä tapauksista, jotka ovat helposti selitettävissä, esimerkiksi eläinten hyökkäysten uhreiksi joutuneita ei kirjoista löydy lainkaan.
Muita teorioita taas on laidasta laitaan ja syynä on pidetty niin jo aiemmin mainittua Isojalkaa, ufoja, salaisia kokeita tai muita salaliittoteorioita, sekä erilaisia yliluonnollisia ilmiöitä.

KUVA

Toistaiseksi emme ole saaneet vielä vastausta, mutta David Paulideksen etsintä ja tutkinta jatkuu, eikä hänellä ole aikomustakaan lopettaa. Mitä mieltä sinä olet? Kuka tai mikä on katoamisten takana ja löytyykö tapauksiin järkevä selitys, vai löytyykö vastaus kenties jostain paljon omituisemmasta? Itse emme osaa asiaan sanoa juuta tai jaata, mutta sen tiedämme, että ensi kesän telttailuretket saavat siirtyä hamaan tulevaisuuteen

- Onpa Outoa

*juttu sisältää linkkejä tuotteisiin

Reinkarnaatio ja edelliset elämät - totta vai huuhaata?

Reinkarnaatio eli jälleensyntyminen ja edelliset elämät ovat kaikki termejä joista meistä miltei jokainen on kuullut elämänsä aikana tarinan jos toisenkin.
Kuoleman jälkeinen elämä on meille kaikille arvoitus, ja vaikka osa uskookin tietäväsä varmuudella mitä kuoleman jälkeen seuraa, ei sitä voi kukaan tietää ennen kuin sen joutuu itse kokemaan.
Tämä onkin osa sitä miksi kuoleminen pelottaa meistä useimpia ja pelko onkin aivan luonnollista, vaikka kuoleminen onkin aivan yhtä olennainen ja tärkeä osa elämäämme kuin syntyminenkin.
Esimerkiksi juuri pelkoja hälventämään on kehitelty monia teorioita ja uskomuksia siitä mitä kuoleman jälkeen on luvassa. Kuten aiemmin jo mainitsimme, tämä on asia mikä selviää kaikille vasta kun sen kokee, mutta yksi mielenkiintoinen teoria kuoleman jälkisestä elämästä on se että käymme läpi reinkarnaation, eli jälleensyntymisen.

KUVA

Jälleensyntymistä ja edellisiä elämiä käsitellään useissa uskonnoissa sekä uskomuksissa. Esimerkiksi buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa uskotaan vahvasti siihen että synnymme uudelleen kun kuolemme, mutta sielumme säilyy samana. Näissä uskonnoissa on myös oleellista se, että kuinka elämme nykyisen elämämme, vaikuttaa siihen millaiseen elämään synnymme seuraavaksi. Buddhalaisuudessa on tavoitteena saavuttaa elettyjen elämien kautta valaistuminen, eli nirvana, jonka jälkeen ei enää tarvitse syntyä uudestaan, vaan saavuttaa tietynlaisen taivaan jossa fyysistä olomuotoa ei enää ole. Nämä kaksi uskontoa ovat varmasti tunnetuimmat uudelleensyntymän puolesta puhujat, mutta eivät todellakaan ainoat. Historiamme on täynnä erilaisia uskontoja ja uskomuksia joissa uskotaan jälleensyntymiseen.

Jälleensyntyminen tarkoittaa tietysti myös sitä, että ihmisen on ensin uskottava siihen että meillä on sielu. Kaikki eivät sielun olemassaoloon usko lainkaan, vaan uskovat että aivot tuottavat meille tietoisuuden jonka kautta koemme asioita, mutta tämä tietoisuus loppuu siihen paikkaan, kun loppuu aivojen toimintakin. Skeptikoilla on useita eri selityksiä sille, miksi useat ihmiset, varsinkin lapset, ovat kertoneet kokemuksistaan aiemmissa elämissään. Yksi suosituimpia selityksiä on tietysti se että joko henkilö valehtelee tietoisesti kokemastaan, tai sitten hänet on jollakin tavalla manipuloitu uskomaan itse näihin edellisiin elämiin.

Jälleensyntymiseen uskovia löytyy myös maailmasta suuri joukko, kuten noin 15 % suomalaisistakin World Values 2000 tutkimuksen mukaan. Tämä on melko suuri määrä ihmisiä ja se pistää miettimään, että miksi reinkarnaatioon uskotaan niin laajasti? Onko kysymys siitä että pelkäämme ja haluamme uskoa siihen, että kuoleman jälkeen on jotakin, vai olisiko kyse kuitenkin jostain muusta?

KUVA

 

 

Totuus on se, että jälleensyntymisen mahdollisuutta on vaikeaa sivuuttaa, kun lukee ihmisten kokemuksia asiasta. Tämä pätee erityisesti pienten lasten kokemuksiin, jotka muistavat asioita, paikkoja, ihmisiä ja jopa vieraan kielen jonkin toisen ihmisen elämästä. Näitä tapauksia tulee aina silloin tällöin esille ja osa on yksinkertaisesti niin vakuuttavia, ettei niitä ole kovinkaan helppoa ohittaa.

Yksi kaikkien aikojen vakuuttavimpia tarinoita jälleensyntymisestä on nuoren lapsen, James Leiningerin tarina. Hänestä on tehty dokumentteja, kirjoitettu kirja sekä useita artikkeleita. Hän alkoi nähdä painajaisia toisesta maailmansodasta ollessaan vasta kaksivuotias. Pojan äiti, Andrea, kertoo kuulleensa yhdenkin painajaisen aikana pojan sanoneen "lentokone onnettomuus, kone on tulessa, pieni mies ei pääse ulos" ja tämän kuuleminen kauhistutti äitiä. Painajaiset olivat jatkuvia ja lisäksi poika alkoi piirtää kuvia esimerkiksi ampuvista lentokoneista, jotka hän allekirjoitti nimellä James 3. Tämä oli omituista sillä poika oli tässä vaiheessa vasta miltei kolme, jolloin hän ei edes osannut kirjoittaa ja kun häneltä kysyttiin numerosta 3 nimen perässä, hän vastasi olevansa kolmas James. Hän alkoi nimetä toisen maailmansodan aikaisia taistelulentäjiä ja osasi nimetä myös koneen jolla oli itse lentänyt ja että hän itse oli kuollut Iwo Jiman taistelun aikana. Pojan isä, Bruce, oli erittäin skeptinen, mutta alkoi selvittää asiaa ja hänelle selvisi että pilotti nimeltä James M Huston Jnr (hän oli James kolmannessa sukupolvessa), oli ainoa pilotti joka kuoli Iwo Jiman taistelun aikana ja hänen lentämänsä kone oli juuri se jonka James oli nimennyt. Pojan perhe selvitti lisää faktoja asiasta ja pojan tarina alkoi vaikuttaa aina vain enemmän vakuuttavalta.
Tarinaan liittyy paljon muutakin ja mikäli haluat tutustua siihen lisää, on alla linkkejä artikkeleihin ja videoihin Jamesista;
https://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/howaboutthat/6061466/Is-James-Leininger-reincarnation-of-Second-World-War-fighter-pilot.html
https://www.youtube.com/watch?v=Cn9nRdn5FW4
https://www.youtube.com/watch?v=I9u2EpK35PY
https://www.facts-are-facts.com/news/the-past-life-memories-of-james-leininger-#.XC8xEc1S82w

KUVA

 

Jälleensyntyminen jakaa mielipiteet, jotkut uskovat siihen ja toiset taas ovat sitä mieltä että se on täyttä huuhaata. Totuutta emme saa selville, ennen kuin on aikamme. Emme ota täällä kantaa siihen mikä on totta tai mikä ei, mutta kun puhutaan kuolemanjälkeisestä elämästä, on varmasti huonompiakin vaihtoehtoja kuin reinkarnaatio. Mitä mieltä olet, onko reinkarnaatio totta vai huuhaata? Jatketaan keskustelua kommenteissa.

-Onpa Outoa