Mysteeritapaus - kadonneet Sodderin lapset

Sodderin lasten katoaminen on yksi omituisimpia tapauksia, joihin olemme koskaan tutustuneet. Se on ikävä kyllä myös malliesimerkki todella huonosta poliisityöstä, kuten tulette huomaamaan, kun jaamme tämän surullisen ja mysteerisen tapauksen yksityiskohdat kanssanne.

Sodderin perheeseen kuuluivat isä George ja äiti Jennie, sekä heidän 10 lastaan. Perheen koti tuhoutui tulipalossa jouluaattona, vuonna 1945. Perheen yhdeksästä kotona asuvasta lapsesta, tulipalosta selviytyi vain neljä. Viiden lapsen väitetään kuolleen tulipalossa, mutta palaneen talon jäännöksistä ei löydetty pienintäkään merkkiä yhdestäkään lapsesta, tai heidän ruumiistaan. Kuolinsyyntutkijan väittämän mukaan kaikkien lasten ruumiit tuhotuivat palossa täysin, jonka vuoksi mitään heistä ei löydetty. Tämä väittämä on vähintäänkin kyseenalainen, useastakin syystä.
Ensinnäkin, palaneen talon jäänteistä löytyi useita kodin tavaroita ja huonekaluja, vain osittain palaneena, joten miten vain lasten ruumiit olisivat palaneet täysin?
Toiseksi, ihmisen kehon täydelliseen tuhoutumiseen, tarvitaan vähintäänkin yli tuhannen asteen kuumuus, kahden tunnin ajan. Talo paloi useita tunteja, mutta ei edes lähellekään niin kuumasti.
Sitä, että lapset olisivat palaneet talon mukana, pidetään erittäin epätodennäköisenä, lähes kaikkien asiaa vähänkin tutkineiden mielestä. Mitä perheen lapsille siis todellisuudessa tapahtui?

KUVA

Teorioita lasten kohtalosta on monia ja useimmat uskovat siihen, että lapset kaapattiin jostakin syystä. Heitä ei ole kuitenkaan löydetty kaikkien näiden vuosien aikana, huolimatta siitä, että perheen elossa olevat jäsenet ovat jatkaneet etsintöjä tähän päivään asti. Kadonneet lapset olivat iältään 5 - 14 vuotiaita. Jos lapset siis kaapattiin ja he olisivat elossa vielä vuosien jälkeen, olisi oletettavaa että ainakin vanhimmat heistä muistaisivat perheensä, ja näin ollen olisivat ainakin yrittäneet ottaa yhteyttä jossakin vaiheessa. Yhden lapsista epäillään näin tehneenkin, mutta palaamme tähän myöhemmin.

Paloa ennen, sen aikana, sekä jälkeen tapahtui monia omituisia asioita, joiden vuoksi voidaan epäillä että tarinassa on jotain epäilyttävää. Yksityiskohtia on paljon, mutta olemme alle listanneet meidän mielestämme tärkeimmät ja kummallisimmat yksityiskohdat;

1. Perheen uhkailu ja tarkkailu
Sodderin perheen juuret uloittuivat Italiaan, josta kummatkin vanhemmat olivat muuttaneet nuorena Yhdysvaltoihin. Erityisesti perheen isä, George, oli hyvin avoimesti kriittinen sen aikaista Italian diktaattoria, Benito Mussolinia, kohtaan. Tämä aiheutti jonkin verran närkästystä kaupungin italialaisessa yhteisössä ja vain hetkiä ennen paloa perhettä uhkailtiin tämän vuoksi. Eräs vakuutusmyyjä oli jopa suoraan sanonut perheen kuolevan tulipalossa talossaan. Tämä oli suorin uhkaus, jota perhe sai, mutta on yleisesti tiedetty että monet alueen italialaiset kantoivat kaunaa Georgelle hänen puheistaan. Ennen tulipaloa niin naapurit, kuin perhe itse, olivat huomanneet eri ihmisten tarkkailevan taloa ja perhettä.

2. Tulipalon syy
Palon viralliseksi syyksi merkittiin sähköjohdoista alkanut palo, mutta tätä ei voida useasta syystä pitää kovinkaan luotettavana lausuntona. Ensinnäkin George oli juuri tarkistuttanut ja uusinut johtoja, jolloin ne oli todettu täysin turvallisiksi. Lisäksi ulkopuolinen silmännäkijä oli palon alkaessa kertonut nähneensä, että taloon oli osunut jonkinlaisia tulipommeja. Tämän lisäksi on muita yksityiskohtia, joista voisi päätellä palon olleen tahallisesti sytytetty, kuten se että perheen puhelin ei toiminut jostakin syystä kun he yrittivät soittaa palokuntaa paikalle. Georgen yrittäessä pelastaa lapsiaan tulipalolta, taloon nojanneet tikkaat olivat hävinneet, eivätkä kummatkaan hänen autoistaan käynnistyneet. Nämä yksityiskohdat viittaavat hyvin selkeästi siihen, että palo oli tahallisesti sytytetty ja että perhettä yritettiin kaikin tavoin estää saamasta apua.

3. Viranomaisten toiminta
Niin poliisia, kuin muitakin viranomaisia on kritisoitu erittäin jyrkästi tapauksen hoitamisesta. Palokunta saapui Sodderien talolle vasta 6,5 tuntia palon alettu, jolloin talo oli jo täysin tuhoutunut. Perheen vanhin tytär juoksi naapuriin soittamaan palokuntaa paikalle, mutta jostakin syystä operaattoriin ei saatu yhteyttä. Lisäksi ohi ajanut motoristi oli yrittänyt tavoittaa palokuntaa siinä onnistumatta. Loppujen lopuksi kun palopäällikkö saatiin kiinni, ei hän kyennyt itse ajamaan paloautoa, jonka vuoksi oli odotettava vielä sitä, että saatiin paloauton kuljettaja paikalle. Palokunnan toiminnassa jäis siis paljonkin toivomisen varaa. Samaa voidaan sanoa paloa tutkineista poliiseista ja muista viranomaisista. Palon syyksi merkittiin sähkövika, silminäkijöistä sekä muista yksityiskohdista huolimatta, sekä kadonneet viisi lasta julistettiin kuolleiksi ja täysin tuhoutuneiksi palossa, huolimatta siitä että se olisi ollut lähes mahdotonta. Voimme vain kuvitella kuinka turhauttavaa viranomaisten toiminta on ollut perheelle.

KUVA

Tapaukseen liittyy valtavasti yksityiskohtia, joita emme nyt kaikkia tässä edes ole maininneet, mutta jo nämä kertomamme asiat ovat vähintäänkin epäilyttäviä. Mitä siis epäillään lapsille todellisuudessa käyneen? Monet uskovat että lapset kaapattiin paloa ennen tai sen aikana. Motiiviksi on epäilty perheen isän Mussolinin vastaisia puheita. Muitakin teorioita motiivista ja tapahtuneesta on, mutta tämä tuntuu olevan se suosituin. Palon jälkeen lapsista tehtiin useita näköhavaintoja, mutta mitään näistä ei ole pystytty todistamaan varmasti. Perheen äiti sai kuitenkin kaksikymmentä vuotta tapahtuman jälkeen postissa kuvan noin kolmekymmentä-vuotiaasta miehestä, jonka takana luki;
Louis Sodder 
I love brother Frankie 
Ilil boys 
A90132 tai 35

Kuva on vakuuttanut monet siitä, että kyseessä olisi yhdeksänvuotiaana kadonnut Louis Sodder. Sitä, miksi perheen kadonneet lapset eivät olisi olleet tämän enempää yhteydessä vanhempiinsa tai sisaruksiinsa, ei kuitenkaan tiedetä.

George kuoli vuonna 1969 ja hänen vaimonsa Jennie vuonna 1989, saamatta koskaan tietää totuutta lastensa kohtalosta. He jatkoivat asian tutkimista omin voimin aina kuolemaansa asti, ja sitä ovat jatkaneet heidän lapset ja lapsenlapsensa. Tapaus on herättänyt paljon keskustelua ja sitä pidetään yleisesti ottaen edelleen avoimena, huolimatta siitä, että jotkin tahot ovat sitä mieltä että perheen lapset todella kuolivat tulipalossa.
Emme tiedä saadaanko totuutta Sodderin lasten tapauksesta koskaan todella selvitettyä, mutta kuulisimme mielellämme mielipiteesi asiasta. Uskotko että lapset todella menehtyivät tulipalossa, vai tapahtuiko kenties jotakin muuta? Tiedämme vain sen, että koko tapaus on todella surullinen ja kaikin puolin myös omituinen.


-Onpa Outoa



Jos kaipaat lisää tarinoita kuunneltavaksi tai luettavaksi, kokeile nyt Nextorya, joka tarjoaa suuren valikoiman e-kirjoja, ja kiinteällä kuukausimaksulla voit lukea ja kuunnella niin paljon kirjoja kuin haluat. Nyt voit kokeilla sitä 14 päivää ilmaiseksi!
Lataa Nextory mille vain laitteelle TÄÄLTÄ tai kuvaa klikkaamalla.

Linkit ovat affiliate linkkejä, joista blogi saa mahdollisesti pienen komission.

Pelottavat tarinat osa 4

Ohjeet lapsenvahdille

Olen tehnyt lapsenvanhdin hommia nyt noin puoli vuotta, sillä se on ollut helppo tapa tehdä rahaa, johon ei vaadita sen kummempia taitoja. Aluksi keikkoja oli vain silloin tällöin, mutta muutama kuukausi sitten iskin kultasuoneen kun eräs nuori pariskunta, kaupungin rikkaalta alueelta, pyysi minua vahtimaan heidän kahta lastaan yhtenä perjantaina. Sain palkkaa kaksi sataa euroa siitä hyvästä, että vahdin heidän erittäin hyvin käyttäytyviä lapsiaan kolme tuntia, talossa joka on viisi kertaa isompi kuin missä itse asun. Se oli mahtavaa.
Pariskunta varmaan ajatteli minun hoitaneen työni hyvin, sillä sana alkoi nopeasti levitä tuolla rikkaalla asuinalueella perheiden keskuudessa, jotka kaipasivat lapsenvahtia, niin että vanhemmat pääsisivät viettämään hauskaa vapaailtaa.
Ja kun sanon että tämä alue on rikkaiden suosiossa, en todellakaan liiottele. Monet täällä asuvista ovat nuoria pariskuntia, jotka tulevat rikkaista suvuista. Joskus teen parin tunnin lapsenvahtikeikkoja ja tienaan muutaman satasen, joskus taas vanhemmat haluavat että jään yöksi, jolloin he voivat ottaa hotellihuoneen ja olla hetken erossa lapsistaan. Näistä keikoista tienaan todella paljon rahaa.

Muutama päivä sitten eräs pariskunta laittoi viestiä ja kysyi jos voisin vahtia yön yli heidän seitsemän-vuotiasta tyttöään ja suostuin siihen mielihyvin. Olisinpa tiennyt mihin suostuin.
Kun sovittu päivä vihdoin saapui, ajelin vanhalla jeepilläni rikkaiden asuinalueelle, pitkin yksityistä ajotietä jota en ollut aiemmin huomannut, sillä se oli lähes piilossa tiheässä metsikössä. Ajelin ainakin 10 minuuttia pitkin jyrkkää ja mutkittelevaa ajotietä, kunnes viimeinkin näin talon edessäni.
Kaikista taloista joissa olin ollut lapsenvahtina, tämä oli ehdottomasti upein. Talo oli jättimäinen, tumman ruskeista tiilistä rakennettu kartano, joka sulautui täysin sitä ympäröivään metsään.

KUVA

Nousin autosta ja kävelin etukuistille, jossa koputin jättimäiseen puuoveen. Muutamaa sekunttia myöhemmin oven avasi kaunis, reilu kolmekymppinen nainen, joka esitteli itsensä rouva Collinsiksi. Hän kutsui miestään ja hetken päästä portaita laskeutui alas erittäin komea, myös noin kolmekymppinen mies, sylissään todella suloinen pieni tyttö.
Pariskunta vaikutti halukkaalta lähtemään ja vaikka kummatkin olivat todella upean näköisiä, huomasin että he näyttivät väsyneiltä,  jopa riutuneilta, ehkä siksi että seitsemänvuotiaan perässä pysyminen oli kovaa työtä. He olivat selvästi todella innoissaan vapaaillasta ja halusivat lähteä niin nopeasti kuin pystyivät.

Ennen lähtöään, rouva Collins kuitenkin ojensi minulle useita paperin paloja, joihin hän kertoi kirjoittaneensa ohjeita joita minun tuli noudattaa läpi yön. Hän teki hyvin selväksi, että ohjeita oli noudatettava tarkasti ja lupasin katsoa ne läpi. Vilkutin pariskunnalle hyvästiksi, kun he ajoivat poispäin pihatieltä kalliilla mersullaan, ja menin takaisin sisään.
Vilkaisin ohjelappuja nopeasti ja taitoin ne kaksinkerroin takataskuuni. "Katson nämä myöhemmin," ajattelin itsekseni. Olin todella typerä niin tehdessäni. 

Collinsien tytär, Samantha, oli todella herttainen pieni tyttö, joka lämpeni minulle lähes heti. Vietimme seuraavat pari tuntia pelaten erilaisia pelejä ja katsoen televisiota. Kun olimme katsoneet viidennen jakson Teen Titans Go:ta, huomasin että alkoi olla myöhä ja kysyin Samathalta mikä hänen nukkumaanmenoaikansa oli. Hän vain kohautti olkiaan, antamatta vastausta, jolloin muistin rouva Collinsin ohjeet.

Kaivoin ohjeet takataskustani ja vilkaisin papereita sen verran, että näin sanat; Samanthan on oltava sängyssä...ennen kello 20.00. Katsoin kelloa ja huomasin sen olevan jo 19.45.
"Näyttää siltä, että nukkumaanmenoaikasi on juuri nyt." Sanoin Samanthalle kun nostin hänet sohvalta iltapuuhia varten. Hän harjasi hampaansa, jonka jälkeen peittelin hänet suureen sänkyyn. Toivotin tytölle hyvää yötä ja olin lähdössä, kun hän sanoi jotakin, mikä sai minut jähmettymään paikoilleni.
"Älä unohda lukita ovea ennen kun lähdet." Hän sanoi.
Pysähdyin ja käännyin ympäri, katsoen häntä hämmentyneenä.
"Mitä tarkoitat, että en unohda lukita sinun oveasi?" Kysyin. "Miksi minun pitäisi lukita ovesi? Entä jos haluat mennä vessaan keskellä yötä?"
Hän katsoi minua viattomasti ja kohautti taas olkiaan. "En tiedä, mutta äiti aina lukitsee oven kun menen nukkumaan. Hän sanoo että se suojelee minua ja häntä. En muista mitä tapahtuu kun nukahdan. Mutta äiti sanoo että koitan aina lähteä huoneesta yöllä ja että se on paha asia."
Katsoin häntä hämmentyneenä, enkä oikein tiennyt mitä sanoa. 

"Äiti sanoi että hän jättää ohjeet joita sinun pitää noudattaa ja oven lukitseminen on yksi niistä." Hän sanoi. 

"O-okei Samantha, lukitsen ovesi. Hy- hyvää yötä kullannuppu." Änkytin. Hän hymyili isosti ja kääntyi sitten sängyllään. Suljin oven ja huomasin että karmiin oli kiinnitetty salpa ja lukko, jonka avulla oven voisi lukita ulkopuolelta. Lukitsin oven ja menin takasin alakertaan, jotta voisin lukea loput rouva Collinsin "ohjeista".

Kun sain ohjeet, oletin niiden olevan vain ohjeita siitä, mitä Samantha saa katsoa telkkarista, tai kuinka käytetään äänentoistojärjestelmää. Kun aloin lukea niitä, tajusin kuinka väärässä olinkaan ollut. Todella pahasti väärässä. 

Hei Annie,

Olen todella iloinen, että suostuit jäämään yöksi vahtimaan Samanthaa puolestamme. Hän on oikea enkeli ja uskon että tulette hyvin toimeen. Tiedän että talomme voi tuntua vanhalta ja pelottavalta, mutta älä huolehdi, mitään pahaa ei tapahdu, kunhan noudatat näitä muutamia antamiani ohjeita.

1. Ensiksi, Samanthan on oltava lukittuna huoneessaan ja sängyssä ennen klo 20:00. Älä avaa hänen oveaan klo 20:00 jälkeen. Toistan, ÄLÄ AVAA hänen oveaan sen jälkeen. Hän yrittää saada sinut avaamaan sen monella eri tavalla. Hän itkee, huutaa ja koittaa uhkailla sinua avaamaan, mutta ÄLÄ KUUNTELE häntä. Hän ei voi satuttaa sinua, kunhan ovi on lukittuna.

2. 20:00 - 21:30 välisenä aikana pysy olohuoneessa ja pidä valot päällä. Tähän aikaan saatat kuulla raapimista ja murinaa Samanthan huoneesta, tai muista talon huoneista. Sinun ei tarvitse huolestua näistä äänistä, kunhan vain pysyt olohuoneessa. Katso vaikka elokuvia ajan kuluksi, meillä on paljon joista valita ;).

3. Kello 21:30 jälkeen älä vaeltele talon pimeillä alueilla. Suosittelen että sytytät niin monta valoa kun ehdit, ennen klo 21:30, jotta et vahingossa joudu jumiin pimeälle alueelle. Saatat nähdä jonkin piileskelevän pimeydessä ja joskus ne saattavat jopa puhua sinulle. Älä huomioi niitä, niin nekin lopulta unohtavat sinut. Saatat myös nähdä parin keltaisia kissansilmiä tuijottamassa sinua pimeydestä, ÄLÄ KATSO niitä, kuin korkeintaan 30 sekunttia.

4. Kello 22:00 aikoihin saattaa alkaa kuulostaa siltä, että kellarissa liikkuu useita ihmisiä. Älä huolehdi, sillä niin kauan kun pysyttelet pois kellarista, ne eivät voi tehdä sinulle mitään. Tämä kuulostaa varmasti uskomattomalta, mutta näihin aikoihin sinulle tulee ylitsepääsemätön halu mennä kellariin. Jos näin käy, mene keittiöön ja ja juo lasi kylmää maitoa, se yleensä auttaa. Halu mennä kellariin helpottaa luultavasti kymmenessä minuutissa, mutta jos sinusta tuntuu ettet pysty vastustamaan sitä, soita minulle tai miehelleni, niin kerromme sinulle mitä tehdä.

5. Kello 22:30 aikoihin alat kuulla, että joku juoksee yläkerrassa edes takaisin. Pysy alakerrassa tähän aikaan. Älä huolehdi Samanthasta, jos lukitsit hänen ovensa, se ei pääse hänen luokseen. Jos kuulet että se alkaa laskeutua alas portaita, lukitse itsesi alakerran kylpyhuoneseen ja pidä valot päällä. Hän koputtaa kylpyhuoneen ovea taukoamatta ja yrittää saada sinut avaamaan oven. Hän saattaa esittää jotakin läheistäsi, kuten äitiäsi tai isääsi, jotta avaisit oven ja hän on todella vakuuttava. Vaikka hän kuulostaisi keneltä vain ja vaikka hän sanoisi mitä vain, ÄLÄ AVAA OVEA. Hänen pitäisi poistua noin viiden minuutin kuluessa. Tarkista oven alta, että hän on poissa, ennen kun avaat oven.

6. Tämä kohta on tärkein. Nukut yläkerran vierashuoneessa. Ennen kun menet nukkumaan, varmista että jätät lautasen makuuhuoneen oven ulkopuolelle, jossa on raaka pihvi (löydät pihvin jääkapista), sekä lasin maitoa lautasen viereen. Kirjota paperinpalalle teksti "parcant mihi" punaisella kynällä ja jätä paperi pihvin viereen lautaselle. Lisäksi, saatat jossakin vaiheessa yötä herätä ja huomata että huoneen nurkassa on joku. Ole kiltti ja koita olla tuijottamattta sitä lainkaan. Suosittelen käyttämään korvatulppia, niin ettet joudu kuuntelemaan kun se mutisee itsekseen.

Ja siinäpä oikeastaan kaikki. Lisäksi on muutama perus-sääntö joita sinun tulisi noudattaa yön aikana, niin ettei mitään pahaa tapahdu.
Sääntö 1: Jos talon puhelin soi, älä vastaa siihen vaikka se soisi kuinka kauan, tai kuinka kovaa tahansa. Minä ja mieheni soitamme sinun kännykkääsi jos meillä on jotakin asiaa.
Sääntö 2: Jos tunnet milloin tahansa jonkun koputtavan olkapäätäsi, älä käänny ympäri ja odota ainakin 30 sekunttia ennen kun liikut lainkaan.
Sääntö 3: Älä syö lihaa klo 20:00 jälkeen. Ne saattavat nähdä sen uhkana ja hyökkäävät kimppuusi.
Kiitos vielä Annie, jos sinulla on mitään ongelmia tai kysymyksiä, voit soittaa minulle tai miehelleni milloin vain yön aikana. Jos soitat meille ja puhelimeen vastaa mies, jolla on hyvin matala ääni, sulje puhelin heti ja soita uudestaan.

P.S Pitkin yötä saatat kuulla koiran uikuttavan jossakin talon sisällä, älä koita etsiä sitä, meillä ei ole koiraa.

En ollut varautunut siihen mihin olin joutunut. Kello on nyt 20:31 ja aloin juuri kuulla ääniä, kuten murinaa. Kuulostaa siltä, että äänet tulevat jokaikisestä talon huoneesta. Luulin että Samathan äskeinen kiljunta oli pahinta mitä on tiedossa, mutta voin kertoa, että yläkerrasta kuuluva murina on paljon, paljon pahempaa.

KUVA

Alkuperäinen tarina TÄÄLTÄ.

Pelottavat tarinat osa 3 löytyy TÄÄLTÄ. Jos sinulla on omia tarinoita tai haluat jonkin tietyn tarinan suomeksi käännettynä, laita meille sähköpostia: onpaouto@gmail.com

- Onpa Outoa




Jos kaipaat lisää tarinoita kuunneltavaksi tai luettavaksi, kokeile nyt Nextorya, joka tarjoaa suuren valikoiman e-kirjoja, ja kiinteällä kuukausimaksulla voit lukea ja kuunnella niin paljon kirjoja kuin haluat. Nyt voit kokeilla sitä 14 päivää ilmaiseksi!
Lataa Nextory mille vain laitteelle TÄÄLTÄ tai kuvaa klikkaamalla.

Linkit ovat affiliate linkkejä, joista blogi saa mahdollisesti pienen komission.

Unihalvaus - painajainen valveilla vai jotakin muuta?

Unihalvaus on asia, jonka moni meistä kokee vähintään kerran elämässään, mutta mikä unihalvaus on todellisuudessa? Monet selittävät ilmiön tieteellisesti, kun taas osa on varmoja siitä että unihalvauksiin liittyy jotakin muutakin paljon synkempää.
Unihalvaus ei ole vaarallinen, mutta se on lähes kaikille sen läpi käyneille yksi elämän pelottavimpia kokemuksia. Unihalvaus loppuu joko itsestään muutaman kymmenen sekunnin sisällä, henkilön oman tahdon voimalla, tai jonkin ulkoisen asian, kuten äänen tai kosketuksen, avulla. Unihalvauksia on kokenut melkein puolet ihmisistä ainakin kerran elämässään, mutta monelle ne ovat lähes arkipäivää. Syytä sille, miksi ihmiset kokevat unihalvauksia, ei ole ainakaan vielä selvitetty.
Unihalvauksesta on tehty useita dokumentteja, joista yksi ehdottomasti parhaita on The Nightmare.

Unihalvaus on yksinkertaisesti selitettynä tila jossa ihminen on unen ja valveen rajalla. Unihalvaus tapahtuu, kun ihmisen tietoisuus herää kesken REM-unen, jolloin keho on vielä halvaantuneessa tilassa. Monelle tämä aiheuttaa paniikkia, sillä sen aikana tiedostaa kaiken selvästi, mutta ei kykene lainkaan liikkumaan. Usein suurinta paniikkia aiheuttaa kuitenkin muut unihalvauksen aikana tapahtuvat ilmiöt, kuten tietoisuus jonkin pahan läsnäolosta, tunne siitä että sinua kuristetaan, tai erilaiset hallusinaatiot jostakin pahasta, joka on huoneessa kanssasi.

KUVA

Unihalvaukset jaetaan yleensä kolmeen eri luokkaan, juuri niiden aikana tapahtuvien kokemusten takia, joita ovat:

Tunkeutuja - Tässä tilassa tunnet jonkin pahan, ulkopuolisen olennon läsnäolon. Joskus tunkeutujakokemuksen aikana ilmenee myös hallusinaatioita, jolloin näät tämän olennon huoneessa. Internet on täynnä ihmisten kokemuksia juuri tästä tilasta, ja mikä pelottavinta, monet kertovat nähneensä täysin samanlaisen olennon.

Incubus - Tämän tilan aikana tunnet painon tunnetta rinnan päällä tai / ja hengitysvaikeuksia. Usein incubus-kokemukseen liittyy tunne, että jokin ulkopuolinen olento aiheuttaa nämä tuntemukset esimerkiksi kuristamalla tai painautumalla kehoon. Tilaan saattaa liittyä hallusinaatiot näistä olennoista.

Tasapainohallusinaatio - Tämän kokemuksen aikana saatat tuntea esimerkiksi, että leijut sängyn tai kehosi ulkopuolella, sängyn keinumista ja tärinää, tai että putoat. Monet kertovat kokeneensa tilan aikana kehostapoistumisen, josta olemmekin jonkin verran puhuneet aiemmin TÄÄLLÄ.
Tämä kokemus on myös yhdistetty usein kokemuksiin demoneista sekä ufoista. Usein ufosieppauksista kertovien ihmisten on epäilty kokeneen unhalvauksen.

KUVA

Vaikka unihalvaus onkin nykypäivänä selitetty tieteellä ja siitä puhutaan melko laajasti, on moni varsinkin itse sen kokenut sitä mieltä että ilmiöön liittyy muutakin. Usein unihalvauksen aikana ihmiset näkevät joko yhden, tai useampia tummia ja pahantahtoisia hahmoja, joita on kuvailtu pelottavammiksi kuin edes voisi kuvailla, jotkin ovat kuvailleet olentoa jopa kuolemaksi. Monet uskovat että nämä olennot ovat oikeita, eikä vain aivojen luomia hallusinaatioita.

Kummallista on se, että lähes kaikki unihalvauksen aikana hahmoja nähneet, kuvailevat ne lähes poikeuksetta samalla tavalla. Hahmo on aina tumma ja kasvoton, sekä siitä tuntuu huokuvan puhdas pahuus. Usein unihalvausten aikana kuuluu myös erilaisia ääniä, mutta nämä vaihtelevat suurestikin. Joskus äänet voivat olla esimerkiksi vain puhetta tai jonkinlaista kolinaa, kun taas joskus ne voivat olla selvää puhetta. Monet ovat kuulleet jonkin demonisen äänen puhuneen heille unihalvauksen aikana.

Unihalvaukset ovat ehdottomasti pelottavia, mutta myös vaarattomia, ainakin tietojemme mukaan. Mutta mitä sinä uskot? Onko unihalvauksissa kyse jostakin enemmästä, ehkäpä jopa pparanormaalista ilmiöstä? Kuulisimme mielellämme mielipiteesi, sekä mahdolliset kokemukset asiasta.

- Onpa Outoa




Saattaa olla että tämän jutun jälkeen ei uni maistu, mutta ainakin meillä unen tuloa helpottaa äänikirjojen kuuntelu! Nextory tarjoaa suuren valikoiman e-kirjoja, ja kiinteällä kuukausimaksulla voit lukea ja kuunnella niin paljon kirjoja kuin haluat. Nyt voit kokeilla sitä 14 päivää ilmaiseksi!
Lataa Nextory mille vain laitteelle TÄÄLTÄ tai kuvaa klikkaamalla.

Linkit ovat affiliate linkkejä, joista blogi saa mahdollisesti pienen komission.

Pelottavat tarinat osa 3

Julkaisemme joka perjantai pelottavia tarinoita internetin syövereistä. Edellinen tarina löytyy TÄÄLTÄ.
Jos sinulla on omia tarinoita tai haluat jonkin tietyn tarinan suomeksi käännettynä, laita meille sähköpostia: onpaouto@gmail.com

 Hotellissamme on 13 kerros

 

Teille, jotka ette tiedä kuinka hotelleissa työskennellään, työt ovat yleensä jaettu kolmeen 8 tunnin vuoroihin. Itse työskentelen yövuorossa.
Olen työskennellyt täällä nyt melkein kuusi vuotta ja kerron teille saman kuin aina uusille työntekijöille... Olen nähnyt täällä outoja asioita, siis todella villejä ja outoja juttuja. Aina kun jotain omituista tapahtuu, kannattaa muistaa yksi sääntö; älä huomio sitä ja unohda koko juttu.
Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että meillä täällä työskentelevillä on melkoisia juttuja kerrottavana. 

Kuitenkin, ennen kun alat kuvitella että työskentelen jossakin pelottavassa vanhassa kummitushotellissa, haluan häivyttää sen mielikuvan mielestäsi kokonaan. Tämä hotelli on yksi maailman isoimpia hotelliketjuja ja melko uusi. Hotelli on noin 15 vuotta vanha, eikä täällä kummittele. Luultavasti.

Uskoisin, että kannattaa aloittaa parhaalla tarinalla jota löytyy, joka on siis hotellin 13 kerros.
Eli olin juuri aloittanut ja minua "koulutettiin" (kaksi päivää harjoittelua, kuinka painaa muutamaa nappia), kun kuulin siitä ensimmäisen kerran.
"Pysyttele pois kolmannestatoista kerroksesta" kolmekymppinen kouluttajani, Derrick, sanoi minulle. Hän näytti siltä että eli pelkästään energiajuomien voimilla.
Katsoin häntä kuin hän olisi ollut maailman typerin ihminen, mutta hän vain tuijotti minua vakavana. En ehkä muista koulutuksesta paljon paskaakaan, mutta en koskaan unohda hänen totista katsettaan. Katsokaas, kun meidän hotellissamme on vain kolme kerrosta, ei yhtään enempää.

Tuolloin ajattelin että se oli pelkkää hölynpölyä, sillä en ollut vielä kokenut mitään outoa hotellissa.

Derrick kohautti olkiaan ja ja jatkoi selitystä.
"Käytä hissiä" hän sanoi. "Hissi ei koskaan mene kolmanteentoista. Portaat tosin menevät, joskus kun menet ylös, tai joskus kun menet alas". Hän lopetti ja antoi minulle kasan kuitteja.
Tarjoamme "nopean uloskirjautumisen", jolloin pujotamme kuitin asiakkaan oven alta huoneeseen, jolloin he voivat poistua kun haluavat.

Derrick ei koskaan enää puhunut kolmannestatoista kerroksesta, tai mistään muista omituisista tapahtumista hotellissa. Tosin, olisi ollut kiva, jos hän olisi varoittanut minua käytävän päässä sijaitsevasta toimimattomasta myyntiautomaatista.
Joka tapauksessa, koulutuksen jälkeen en nähnyt häntä enää uudestaan. Kuulin että hän muutti Alaskaan tai johonkin. Siitä asti olen työskennellyt yksin viisi yötä viikossa, lukuunottamatta niitä kertoja kun olen itse kouluttanut jotakin toista samaan hommaan. Yleensä he eivät kestä täällä kovin kauan.

KUVA

Muistan ensimmäisen tapahtuman, joka liittyi 13 kerrokseen, se oli ensimmäisellä viikolla kun työskentelin yksin. Se ei ollut siis mitään kovin dramaattista. Kuulin metallin kolinaa, jota seurasi märältä kuulostava heikko pamaus. Istuin vastaanotossa piirtelemässä kun tämä tapahtui. Tunnistin äänen välittömästi, se tuli pyykkikuilusta.

Ongelma oli, että kello oli kolme yöllä ja siivoojat olivat lukinneet kaikki pyykkikuilut jo tunteja ennen kun tulin töihin. Vastaanotosta pääsee suoraan pyykkitupaan, joten uteliaisuudesta kävin kurkkaamassa mitä kuilusta oli tullut alas. Kuilun reunalla puoliksi roikkui, jotenkin kieltä muistuttava iso pyyhe, jossa oli ruskeita tahroja.

Tahrat saattoivat olla vanhaa verta, ulosteita, tai aivan mitä vain. Ihmiset ovat usein melko kuvottavia. Käännyin ympäri katsomaan vastaanoton koneen ruutua, jossa näkyivät hotellin kameroiden syötöt. Ruudussa näkyi yhdeksän pientä kuvaa. Kamerat alkoivat nauhoittaa aina kun joku liikkui hotellissa, mutta täytyy myöntää, että jostain syystä en ollut yllättynyt ettei kameroissa näkynyt liikettä.
Kuten sanoin, tästä on aikaa jo melkein kuusi vuotta, joten en muista tarkkaan mitä tein. Mutta itseni tuntien, todennäköisesti vain siivutin koko asian. Melko huono "ei kuulu mulle"-asenne, mutta minulle ei tosiaan makseta tästä tarpeeksi.
Sen muistan, että tarkistin muutaman tunnin päästä uudestaan pyyhkeen tilanteen ja se oli kadonnut. Jätin senkin asian kokonaan huomiotta. Ajattelin vain, että yövuoroon totuttelu sekoitti ajatuksiani.
En juo kahvia tai energiajuomia, joten noihin aikoihin hereillä pysyminen oli todellista taistelua.

Se oli siis vasta ensimmäinen kerta kun jotain tapahtui. Sen jälkeen pyykkikuilusta on tullut tavaraa alas monen monta kertaa, vähintäänkin pari kertaa viikossa, eikä todellakaan aina pyyhkeitä. Muutamia lempiasioita mainitakseni, sieltä on tullut alas koiran talutushihna, silmälasit, kokonainen shakkipeli, pala kerrallaan. Nuo ovat niitä kiinnostavimpia tavaroita, mutta yleensä kyseessä on jotain hotellin tavaroita, kuten pyyhkeitä, peittoja ja tyynyjä. Joskus niissä on ruskeita tahroja, joskus taas kirkkaanpunaisia tahroja jotka ovat varmasti verta. Joka kerta ne katoavat muutaman tunnin kuluttua ilmestymisestään.

Joten se on siis pyykkikuilu, vain yksi kolmannentoista kerroksen ilmiöistä.
Toinen on kamerat. Meillä on kolme kameraa joka kerroksessa. Ensimmäisessä kerroksessa on kamerat aulassa, uima-altaalla ja ensimmäisen kerroksen käytävässä.

Aulan kamera muistuttaa minua siitä, että pomoni ei luota työntekijöihin käteiskassan suhteen.
Toisen kerroksen kamerat ovat, no kerroksessa ja portaikossa. Kolmannen kerroksen kamerat ovat samoissa paikoissa kuin toisenkin. Kamerat näyttävät kuvaa näistä paikoista 99 % ajasta, mutta silloin tällöin kaikki kamerat alkavat näyttää ensin liikkumatonta kuvaa ja sitten ne näyttävät hetken jotakin tummaa käytävää, jossa näkyy heikkoa valoa käytävän päissä. Kaikki tämän käytävän ovet ovat sepposen selällään. En ole koskaan nähnyt kuvassa muuta, johtuen huonosta valaistuksesta ja huonosta kuvanlaadusta. Kuva palaa taas normaaliksi tasan kahden sekunnin jälkeen.

Yksi harvoista ilmiöistä on puhelinsoitot. Puhelimen näyttö väittää sen tulevan hotellin sisältä, mutta huoneen numeroa ei näy lainkaan. En vastaa näihin soittoihin enää, mutta ennen vastasin. Soitto oli aina samanlainen, vanha mies soitti huoneesta 1301 (jota meidän hotellissa ei siis tietenkään ole) ja valitti että ei saa vaihdettua televisiosta kanavaa, sekä kysyi voinko tulla korjaamaan sen. Sitten hän kikatti kuin pieni lapsi ja sulki luurin.

Toisena vuonna onnistuin jopa eksymään kolmanteentoista kerrokseen, mikä ei todellakaan ole helppoa. Sinä vuonna olin päättänyt kuntoilla ja käytin hissin sijaan portaita. Tiedän mitä ajattelette, mutta Derrickin varoituksesta oli kulunut jo kaksi vuotta ja hotellin oudot tapahtumat olivat jo niin arkipäiväisiä, että olin kokonaan unohtanut hänen puheensa portaiden käyttämisestä.
Kaiken lisäksi olin käyttänyt portaita jo kuukausia, eikä mitään omituista ollut sattunut. Nyt olin vienyt asiakkaiden kuitteja kolmanteen kerrokseen ja lähdin laskeutumaan alas portaita. Saavuin ensimmäiseen kerrokseen ja kun avasin oven, oli edessäni pimeä käytävä, joka muistutti toista ja kolmatta kerrosta. Erona oli että muiden kerrosten surkean kukkatapetin tilalla, oli seinät tapetoitu sanomalehdillä. Oli liian pimeää ja olin aivan liian hämmentynyt lukeakseni mitä sanomalehdissä luki. Käännyin ympäri ja huomasin, että oven tilalla oli nyt vain lisää pimeää käytävää. Hermostuneena, lähdin hitaasti liikkumaan keskelle käytävää, kohti hissiä.
Painoin hissin nappulaa ja kuuntelin käytävästä kuuluvaa tuulen huminaa, jota ei kuitenkaan tuntunut lainkaan, ainoastaan kuului. Hissin valo syttyi ja samaan aikaan kuulin kaikkien kerroksen ovien avautuvan samaan aikaan. Nyt myös tunsin tuulen kasvoillani, aivan kuin olisin seisonut pilvenpiirtäjän huipulla. Käännyin ympäri ja katsoin hissin vastapäätä sijaitsevaan huoneeseen, nojaten samalla hissin ovia vasten.

KUVA

Näin että huoneessa oli ikkuna auki, tuulessa liehuivat verhot, jotka eivät näyttäneet saman hotellin verhoilta ja niihin loisti valo päällä olevasta televisiosta. "Mies" televisiosta tuijotti minua ja huomasin ettei se ollut mies, vaan puinen nukke. Hänen nelikulmainen leukansa ja huuleton suunsa, hymyilivät pysyvää, uhkaavaa hymyä. Mustat elottomat silmät käänsivät katseen vasemmalle, siihen suuntaan jossa olin. Nuken punainen, kihara tukka, pisamat ja musta puku hänen päällään, toivat minulle mieleen jonkin kieroutuneen nukkeversion Conan O´Brienistä.

Yhtäkkiä nukke siirsi katseensa sänkyyn keskellä huonetta, vähän niin kuin sanoakseen "hei, katso tänne!" jonka jälkeen se siirsi katseensa minuun ja nosteli nopeasti puisia kulmakarvojaan. 

Sängyllä näkyi ihmisen muotoinen epämääräinen möykky, ja mikä pahinta, se alkoi liikkua kuin herätäkseen.

Sitten sängyssä ollut olio alkoi nousta, koko ajan peitto sen suojana, kuulin hissin laskeutuvan ja kompuroin taaksepäin sen sisään. Iskin käteni hissin napulaan, jossa oli numero 1 ja rämpytin sitä ainakin kymmenen miljoonaa kertaa. Juuri kun hissin ovet olivat sulkeutumassa, katsoin puunukkea vielä kerran. Se vinkkasi minulle silmää ja samalla huoneen ovelle astui suuri, ihmisen näköinen siluetti. En nähnyt enempää, koska sillä sekunilla hissin ovet sulkeutuivat ja hissi alkoi laskeutua alas, laskeutumisessa tuntui kestävän ikuisuus. Olin täysin varma että ovet aukeutuisivat taas kolmannessatoista kerroksessa, jossa se olio olisi odottamassa, mutta niin ei käynyt. 

Vihdoinkin hissi pysähtyi ensimmäiseen kerrokseen, joka näytti täysin samalta kuin se oli aina näyttänyt. Sen jälkeen olen käyttänyt hissiä joka ikinen kerta, kun minun on pitänyt liikkua kerrosten välillä.

Tämä on siis tarina kolmannestatoista kerroksesta. Joskus vieraita katoaa hotellista, mutta heidän tavaransa jäävät hotellihuoneisiin. Luulen että kaikki työntekijät tietävät tästä, mutta emme koskaan puhu näistä asioista. Joten tuntuu hyvältä saada kerrottua jollekkin. Nyt pitää mennä, pyykkikuilusta tuli taas alas jotain ja se kuulosti isolta.

Alkuperäinen tarina TÄÄLTÄ.

- Onpa Outoa

P.S   NordicFeel tarjoaa nyt jopa 70 % alennuksia kosmetiikasta ystävänpäivän kunniaksi. Tilaamaan pääset TÄSTÄ. Linkin kautta tilaamalla blogi saa pienen komission ostoista.