Pelottavat tarinat osa 6

Tällä kertaa julkaisemme muutaman, lyhyen ja perinteisemmän kauhutarinan. Alkuperäiset tarinat löytyvät TÄÄLTÄ.

Mereana Mordegard Glesgorv

YouTubeen on ladattu video nimeltä Mereana Mordegard Glesgorv. 

Tosin, jos etsit sitä, et löydä mitään.

Silloin tällöin saatat löytää videon, jossa 20 sekunnin ajan mies tuijottaa ruutua ilmeettömänä ja parin viimeisen sekunnin aikana irvistää hymyillen kameraan. Videon taustasta ei saa selvää.

Tämä on kuitenkin vain osa koko videota. 

Koko video kestää kaksi minuuttia ja se poistettiin YouTubesta kun 153 ihmistä oli nähnyt sen, jonka jälkeen he kaivoivat omat silmät päästään ja lähettivät ne YouTuben pääkonttorille San Brunoon. Kyseiset ihmiset tekivät myös kaikki itsemurhan, erilaisilla tavoilla. Toistaiseksi ei tiedetä, kuinka he onnistuivat lähettämään silmänsä postissa. Myöskään kryptiselle viestille, jonka he olivat kaivertaneet kyynärvarteensa, ei ole löytynyt selitystä tai käännöstä. 

YouTube julkaisee tasaisin väliajoin videon ensimmäiset 20 sekuntia, hillitäkseen ihmisten uteliaisuutta, jotta he eivät etsisi koko videota ja lataisi sitä. Koko videon katsoi eräs YouTuben työntekijöistä ja hän alkoi kirkua 45 sekunnin jälkeen. Tämä mies on tällä hetkellä pysyvästi lääkittynä, eikä ilmeisesti kykene muistamaan mitä hän näki videolla. Muut, samaan aikaan huoneessa olleet ihmiset, jotka sulkivat videon hänen puolestaan, kertovat vain kuulleensa korkeaa, porausta muistuttavaa ääntä. Kukaan heistä ei uskaltanut katsoa ruutua, jolla video pyöri.

Henkilöä, joka alun perin julkaisi videon, ei ole koskaan löydetty, eikä lataukseen käytettyä IP-osoitetta ole olemassa. Myöskään videolla esiintyvää miestä ei ole koskaan tunnistettu. 

Valkoista ja punaista

Mies kirjautui sisään hotellin aulassa. Hotellin työntekijä kertoi hänelle avainta antaessaan, että matkalla miehen huoneeseen, oli lukittu huone, jonka ovessa ei ollut numeroa ja johon kenelläkään ei ollut lupaa astua. Hän kertoi sen olevan varastohuone ja sinne oli ehdottomasti kiellettyä mennä. Hän muistutti tästä useaan kertaan, ennen kun päästi miehen yläkertaan. Mies noudatti annettuja ohjeita, meni yläkertaan, suoraan huoneeseensa ja nukkumaan.

Kuitenkin, työntekijän vaativa sävy asian suhteen sai miehen kiinnostuksen heräämään.
Seuraavana yönä hän käveli tuon huoneen ovelle ja kokeili kahvaa. Se oli tietenkin lukossa.
Hän kyyristyi alas katsomaan sisään avaimenreiästä ja tunsi sisältä tulevan kylmän viiman silmässään. Huone oli samanlainen hotellihuone, kuin missä hän itsekin majaili, mutta kulmassa seisoi nainen, jonka iho oli uskomattoman kalpea. Nainen seisoi selin oveen, nojaten päätään seinään. Mies tuijotti hetken ihmeissään. Oliko nainen jokin julkisuuden henkilö? Tai omistajan tytär? Hän oli utelias ja melkein koputti oveen, mutta päätti kuitenkin olla tekemättä niin.

Miehen vielä katsellessa sisään, nainen kääntyi äkillisesti, joka pelästytti miehen pois avaimenreiältä. Hän toivoi, ettei nainen ajattelisi hänen vakoilleen. Mies peruutti pois ovelta ja käveli takaisin huoneeseensa. Seuraavana päivänä hän palasi huoneen ovelle ja katsoi sisään avaimenreiästä. Tällä kertaa hän näki vain punaista. Ei mitään muuta, kuin punaisen värin, liikkumattomana. Ehkäpä huoneen asukkaat tiesivät hänen vakoilleen heitä edellisenä iltana, jonka vuoksi he olivat peittäneet avaimenreiän jollakin punaisella. Häntä hävetti, että oli tehnyt naisen olon niin epämukavaksi ja toivoi ettei nainen ollut tehnyt valitusta hotellin henkilökunnalle.

Tämän jälkeen mies päätti ottaa asian esille hotellin henkilökunnan kanssa. Työntekijä huokasi ja kysyi, ”Katsoitko sisään huoneeseen avaimenreiästä?”.

Mies kertoi näin tapahtuneen ja siihen työntekijä vastasi, ”No, voin kai saman tien kertoa sinulle mitä siinä huoneessa tapahtui. Kauan sitten, eräs mies murhasi vaimonsa siellä. Huomasimme, että vielä tänäkin päivänä, jos joku asuu tuossa huoneessa, he tuntevat olonsa todella epämukavaksi. Mutta ne ihmiset eivät olleet täysin tavallisia. He olivat vitivalkoisia iholtaan ja piirteiltään, lukuun ottamatta silmiä. Heidän silmänsä olivat punaiset.”

Veljeni Charlie

Vihaan sitä, kun veljeni Charlien pitää mennä.

Vanhempani yrittävät aina selittää minulle kuinka sairas hän on. Että minä olen onnekas, kun aivojeni kemikaalit kulkevat oikealla tavalla, oikeisiin paikkoihin, kuten patoamattomat joet. Kun valitan siitä, kuinka tylsää minulla on, kun en voi leikkiä pikkuveljeni kanssa, he syyllistävät minua sanomalla, että minun tylsistymiseni ei vedä vertoja hänen ololleen. Ottaen huomioon, että hänet on lukittu pimeään huoneeseen laitoksessa.

Rukoilen aina, että he antaisivat hänelle vielä yhden mahdollisuuden. Aluksi, he totta kai antoivatkin. Charlie on tullut kotiin useita kertoja, aina vain lyhyemmäksi aikaa. Poikkeuksetta, se alkaa joka kerta uudestaan. Hänen lelulaatikostaan alkaa löytyä naapuruston kissoja, kuolleena ja ilman silmiä. Isämme partahöyliä löytyy vastapäisen puiston liukumäestä ja äidin vitamiinien tilalla on tiskiainetablettien murusia. Vanhempani ovat alkaneet varoa ja ”yksiä mahdollisuuksia” on aina vain harvemmin. 

He sanovat, että hänen sairautensa tekee hänestä viehättävän ja että hänelle on helppoa esittää normaalia. Tällä tavalla hän huijaa lääkäreitä, jotka uskovat, että hänet voi taas päästää kotiin. Vanhempani sanovat, että minun on vain kestettävä tylsyyttä, sillä se tarkoittaa, että voin elää turvassa veljeltäni. 

Vihaan sitä, kun Charlien pitää mennä. Se tarkoittaa sitä, että minun pitää esittää olevani hyvä, kunnes hän tulee taas takaisin. Tai muuten he tietävät, että se olin minä.

Pelottavat tarinat osa 5 löytyy TÄÄLTÄ. Jos sinulla on omia tarinoita tai haluat jonkin tietyn tarinan suomeksi käännettynä, laita meille sähköpostia: onpaouto@gmail.com

- Onpa Outoa

Jätä yhteystietosi DNA:lle ja osallistu arvontaan, jossa voit voittaa iPhone XS Max:in! Arvonta suoritetaan niiden asiakkaiden kesken, jotka antavat DNA:lle soittoluvan. Kilpailuun voit osallistua TÄSTÄ tai kuvaa klikkaamalla.